Haluan siis kirjoittaa uskostani, mutta en Herra paratkoon siksi että olisin joku esimerkillisen vanhurskas hindurouva! Kaikkea muuta! Täällä kirjoittaa kärsimätön, boheemi, epäkäytännöllinen ja patalaiska teeaddikti, jolla on paljon tuhmia ajatuksia ja joka ei läheskään aina tajua tai viitsi käyttää verbaalisia lahjojaan oikealla eli kaikkia kunnioittavalla tavalla. Joka aamu meditoituani olen täynnä halua ja tarmoa kasvattaa pikku kullannuppuni vastedes läsnäolevasti ja lempeästi kuin äitijumalatar ikään - ja joka päivä löydän itseni vähintäänkin vastaamasta heidän juttuihinsa innottomasti "joo joo" mieli jossain ihan muualla, ellen sitten peräti karjumasta heille että älkää hei karjuko toisillenne.

Guruni panee minut onneksi jatkuvasti edes sen verran ruotuun että tajuan virheeni ja laskeudun ylimielisistä Äiti-tietää-paremmin -korkeuksistani pyytämään anteeksi. Juuri eilen sain hänen luennostaan (minulla on tapana kuunnella Eknath Easwarania mp3-soittimesta kun tiskaan, siivoan, pyykkään ja teen ruokaa, mikä sekin on arveluttavaa, koska hän aina puhuu siitä että pitäisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan) torut, ja kunnon itseironiset naurut. Kömpelö suomennokseni:

Useimmilla meistä on piintynyt tapa tyynnytellä muita. Mutta jos kuvittelemme voivamme lopettaa -- selkkaukset rakentamatta ensin rauhaa sisimpäämme, sijoitamme vetokärryt hevosen eteen. Hengelliset tiedonlähteet ovat yhtä mieltä siitä että jos sydämessä on vihaa, jos mielessä on selkkauksia, ihminen ei milloinkaan kykene valamaan öljyä laineille. Mutta jos sinun sisälläsi ei ole selkkauksia, jos tajuntasi on yksimielinen, sinun ei tarvitse mennä kertomaan ihmisille, että heidän pitää olla rauhallisia ja lopettaa tappeleminen. Pelkkä olemassaolosi riittää -- Yksikin ihminen, joka on rakentanut rauhan sisälleen, eli on toisin sanoen ymmärtänyt että kaikki elämä on yhtä, voi muuttua rauhan keskukseksi missä ikinä onkaan jo tämän elämänsä aikana.

Niin että minä en todellakaan kelpaa esikuvaksi kellekään. Mutta ehkäpä kumminkin esimerkiksi siitä, miten paljon hyvää kaltaiseni söhlö voi Jumalan seuraamisesta saada. Minä tarvitsen Jumalaa. Ilman Krishnaa en selviäisi päivääkään!

Ja minusta näyttää siltä ettei selvällä suomen kielellä ole minun uskonnostani kirjoitettu alkuunkaan tarpeeksi. Ei ainakaan niin että tekstit olisivat sidoksissa jonkun päivittäiseen elämään ja siksi kansantajuisia.