Ennen kuin mieheni tutustui minuun, hän oli pannut eteenpäin paperit Kanadaan muuttoa varten. Kanada tunnetaan maana joka on ymmärtänyt maahanmuuton edut ja se ottaakin kiitettävät määrät vastaan kaiken sortin maahanmuuttajia pakolaisista miljonääreihin.

Yksi seuraamistani podcasteista on Kanadan radion ajankohtaisiin uutisiin perehtyvä The Current, ja kuten arvata sopii, maahanmuuttoasiat ovat siellä usein aiheena.

Niinpä tiedän, että Kanadaan halutaan kyllä ulkomaalaisia mutta viranomaisten eikä vaikkapa rakastuneitten kansalaisten valitsemina. Sellaiset sikäläiset pariskunnat kuin minä ja mieheni - kansalainen ja ulkomaalainen jotka haluavat elää Kanadassa - joutuvat odottamaan ulkomaalaisen osapuolen oleskelulupahakemuksen ekan vaiheen käsittelypäätöstä tällä hetkellä 17 kuukautta, minkä jälkeen seuraa vielä 7 kuukauden varsinaisen oleskeluluvan odotus. Ekan vaiheen etenemistä odotellessa ei ole oikeutettu mihinkään etuihin eikä ole lupa käydä edes terveyskeskuksessa. Ei ole olemassa puhelinta mistä näitä asioita voisi tiedustella.

Jos ulkomaalainen tekee Kanadassa väkivalta- tai huumausainerikoksia, monikossa, hänet karkotetaan. Somaliaan on karkotettu somaleita, jotka eivät ole syntyneet Somaliassa vaan jotka ovat saapuneet maahan jonkin toisen maan pakolaisasutuksesta traumatisoituneina lapsina ja ajautuneet Kanadassa jengeihin. Täysi-ikäistyttyään hus Somaliaan vaan. Paitsi että Somalia katsotaan Kanadassa niin vaaralliseksi maaksi etteivät kanadalaiset saa sinne mennä edes työasioissa. Niinpä rikoksiin syyllistyneitten somalien karkotus tapahtuu siten että viranomainen saattaa heidät rajan lähelle vaikkapa Keniaan ja maksaa sitten sievoisia summia hämäräperäisille tyypeille, jotka lupaavat muiluttaa kyseisen henkilön ilman papereita Somalian rajojen sisäpuolelle.

Erään Somaliaan palautetun söivät hyeenat rajaseudulla autiomaassa. Hänen kohtalotoverinsa onnistui pakenemana hyeenoilta - lähinnä siksi että ne jäivät syömään sitä kohtalotoveria - mutta meinasi kuolla janoon. Onneksi hän osui paimentolaisten reitille ja he pelastivat hänet. Useita on kidnapattu, eräs vietiin Mogadishun lentokentältä eikä häntä päästetty vapaaksi ennen kuin sukulaiset maksoivat useita tuhansia lunnasrahaa. Jos eivät olisi maksaneet, nuorukainen olisi tapettu.

Kaiken kaikkiaan pakolaiset ovat kuitenkin Kanadaa eniten hyödyttävä siirtolaisryhmä. He maksavat enemmän veroja ja ovat integroituneet yhteiskuntaan paremmin kuin vaikkapa miljonäärimaahanmuutajat. Kanadassa on ollut ihan oma ohjelma rikkaitten mamujen houkuttelemiseksi maahan: jos omistat yli kuusi miljoonaa ja maksat olikos se nyt 500 000, tervetuloa, ja kolmen vuoden päästä saa kansalaisuudenkin itselleen ja koko perheelleen. Ajatuksena oli, että nämä rikkaat hyödyttäisivät Kanadan taloutta ja perustaisivat työpaikkoja.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Tyypillinen uusi miljönääri Kanadassa ei tee yhtään mitään ja ilmoittaa tulonsa olemattomiksi. Miksi tekisikään kun omaisuutta on jo yllin kyllin. Omaisuudestaan hän ei tietenkään maksa veroa Kanadaan. Niinpä pennittöminä saapuneet pakolaiset maksavat todellakin veroja enemmän kuin miljonäärit. No, kyllähän uusmiljonäärit varmaan shoppailevat enemmän.

Ylipäätään mitä enemmän kuuntelen kansainvälisiä dokkareita eri puolilta maailmaa, sitä epäreilumpaa minusta on, että verolle pannaan työ eikä sitä rahamäärää mikä ihmisillä oikeasti on käytettävissään. Miten helppoa veronkierto onkaan. Ja miten maailmalla tyypilliset yksityiset koulut ylläpitävät epäoikeudenmukaisuutta koska niissä kasvaneet ja verkostoituneet hyväosaiset eri puolilta maailmaa tahtovat tietenkin ennen kaikkea säilyttää hyväosaisuutensa.

Tällä viikolla opin BBC:n dokumentista, että arabimaitten diktaattorit ja sotilasjohtajat kouluttautuvat Sandhurst-nimisessä akatemiassa Britannian maaperällä ja ovat toimineet näin jo sukupolvia. Asianosaiset britit eivät tietenkään suostu näkemään yhteyttä opetuksensa (lukukausimaksu 40 000 puntaa) ja entisten oppilaitten kotimaissaan suorittamien hirmutekojen välillä.

Eilen tuskailin mikrotasolla syntejäni eli omistamiemme vaatteitten määrää kuunneltuani niinikään BBC:n dokkarin Aral-järven tuhosta Uzbekistanissa. Miten ihana ja idyllinen ja terveellinen asuinalue se olikaan ennen kuin Neuvostoliitto käänsi sinne virranneet joet puuvillapeltojen ravinnoksi. Nyt se on saastekatastrofi, mutta maailman puuvillan kysyntä on liian kovaa ja 60 miljoonan puuvillantuotantoon kytkeytyneen ihmisen elanto poissa jos luonto yritettäisiin palauttaa ennalleen.

Jos uzbekit olisivat koko ajan itse saaneet päättää asioistaan, tuskinpa kukaan olisi tehnyt pahaa Aral-järvelle. Neuvostoaikanakin puuvillasta kertynyt vauraus meni Moskovaan.

Äidin kuunnellessa välillä aivojensa virkistykseksi podcasteja vauva kasvaa normaalisti. Tällä hetkellä koetan toista viikkoa opettaa häntä syömään muutakin kuin äidinmaitoa erittäin huonolla menestyksellä. Mutta kun painoa on puolivuotiaalla jo yhdeksän kiloa ei kai haittaa jos hän ei näin alkuvaiheessa tujumpaa ruokaa huoli...