Vishnu on Sarvatomukha. Eli Jumalalla on tuhannet kasvot. Ainaskin. Ja vielä enemmän nimiä. Siksi meikähindu on kuin kotonaan niin temppeleissä, kirkoissa kuin moskeijoissakin. Kirkkojen ja moskeijoiden vakikäyttäjät eivät tosin aina tunne oloaan kotoisaksi minun seurassani, vaan katsovat aiheelliseksi kertoa, että vain Jeesus / Allah voi minut pelastaa, taikka että onpas erikoista kun olen valinnut toisin kuin he.

Asuin aiemmin pienellä paikkakunnalla, jonne tuli steinerkoulu. Paikalliset "tunnustavat kristityt" kauhistuivat ja jakoivat kaikkiin postilaatikkoihin papereita, joissa varoitettiin steinerkoulujen epäkristillisyydestä.

Vekaroillani oli eilen koulun joulujuhla. Se oli kristillisin sellainen missä kuunaan olen ollut, ja se pidettiin kirkossa.

Missään tavallisessa koulussa ei saa nykypäivänä olla niin kristillinen kuin mitä steinerkoulussa ajoittain ollaan. Minua kristilliset perinteet eivät häiritse. Olen satavarma siitä että oma esimerkkini uskovaisuudesta vaikuttaa lapsiini, hyvässä ja pahassa, paljon enemmän kuin se mitä koulusta tarttuu pirtaan.

Jeesus puhuu asiaa, itse asiassa samaa asiaa kuin rakas Bhagavad Gitani. Guruni suosituksesta meditoin mielelläni myös alkuperältään kristillisiä rukouksia; Franciscus Assisilainen ja Avilan Teresa kuuluvat hindupyhimysten ohella hänen suosikkiesikuviinsa. Lapsena etsiydyin jatkuvasti kirkkoon tapakristillisen perheeni kummastukseksi ja uskonto oli mieliaineeni. Tästä herää tietenkin luontevasti kysymys, miksen sitten pysynyt kristittynä.

Siksi - ja sellaista vastalähetystyötä kyllä teen että olen tästä lasteni kanssa useaan kertaan keskustellut - että kristinusko on nykymuodossaan epälooginen.Ellei ole sielunvaelluksesta, ei ole reilua maailmankaikkeuttakaan. Entä, mietitäänpä, millainen hallitsija hyväksyy vain yhden tavan ajatella ja rankaisee toisinajattelijoita kuolemalla tai jopa kidutuksella? Hirmuhallitsijahan se. Ei sellainen hyvä Jumala jota minä diggailen. Sellainen johon minä rakastuin 15-vuotiaana lukiessani ensimmäisen kerran Krishnasta. Krishnan vastustamaton persoona onkin lopulta se joka minut todella sai kääntymään hinduksi, muuten saattaisin olla samanlainen kuin läheisimmät kristityt ystäväni, jotka myöskin uskovat että Jumalalla on monta nimeä ja että Hänen luokseen vie monta tietä, eivätkä hakkaa minua Raamatulla päähän. Sielunvaelluskin on kumman suosittu uskomus heidän keskuudessaan ja Suomessa ylipäätään, mistä kielii evankelis-luterilaisen kirkon taannoinen tutkimus (joka viides suomalainen uskoo sielunvaellukseen). Saattaisin. Tätä on vaikea kuvitella, koska olen kauemmin kuin koko aikuisen ikäni seurannut Krishnaa.

Steinerkoulussa epäkristillistä on kai sitten - herätyskristillisten piirien mielestä - kaikki uskonnot suvaitseva ilmapiiri, jonka vuoksi muidenkin uskontojen kuin kristinuskon kannattajat laittavat mielellään lapsensa niihin. Sillä jos joku tässä maassa tunnustaa jotakin muuta uskontoa kuin sitä tavallista, uskonto usein merkitsee hänelle paljon. Ja steinerkouluissa lähdetään siitä että Jumala on olemassa eikä Hänestä puhuminen ole tabu. Katsotaan, että lapset tarvitsevat hyviä arvoja, jotka ovat uskonnoille yhteisiä, kun pintavärin raaputtaa pois ja huomaa, millaisia henkilökohtaisia positiivisia muutoksia usko on ihmisissä aiheuttanut.

En ole steinerfanaatikko, teosofiassa on asioita joita en allekirjoita. Pidin kuitenkin steinerkoulua lapsilleni olemassaolevista vaihtoehdoista parhaana ja olen ollut tyytyväinen koulun henkeen ja runsaaseen taideaineopetukseen. Kasvisruokaakin saavat, jokainen lapsi voi päivittäin itse valita ottaako mieluummin vegevaihtoehdon.

Niin no, kasvissyöntihän on Amerikan raamattuvyöhykkeellä monien saarnamiesten mielestä paholaisen keksintöä ja tie helvettiin. Ja muslimit - sivumennen sanoen, jos minun pitäisi valita kristinusko tai islam sillä perusteella kumman kannattajat ovat tuttavapiirissäni loistaneet Jumalan valoa ja pyyteetöntä auttamishalua kirkkaammin, valitsisin luultavasti islamin - ovat kanonisoineet lihansyönnin ja tehneet siitä osan uskonnollisuuttaan. Rupesin ensin ehkä eniten ryhmäkurin nimissä vegeksi kääntyessäni hinduksi, mutta vuosien varrella kaikki maallisemmat hyvät syyt olla kasvissyöjä ovat saaneet minut ajattelemaan, ettei hyvä Jumala mitenkään voi haluta nykyajan ihmisten popsivan eläimiä perusravintonaan.

Tunnustavat kristityt, jotka ovat mielestään ainoina oikeassa, eivät ole tutustuneet tarpeeksi hyvin ei-kristittyihin uskovaisiin huomatakseen heissä samat hyvät muutokset kuin itsessään. Tunnustavat muslimit, jotka ovat mielestään ainoina oikeassa, eivät ole tutustuneet tarpeeksi hyvin ei-islamilaisiin uskovaisiin huomatakseen heissä samat hyvät muutokset kuin itsessään. Me tunnustavat hindut otamme rennosti, ei oikeassa olemisesta tarvitse tehdä ongelmaa. Tai no. Onhan sitä myös hindulahkoja, jotka (luultavasti turvatakseen rahavirran juuri itselleen eikä muualle) pauhaavat kaikkien muiden olevan vähemmän oikeassa. Tee uskonnosta instituutio, niin siitä, minkä ei pitänyt olla ongelma, tulee ongelma.

Luokka, jolla lapseni ovat, on opetettu lausumaan yhdessä opettavaisia runoja. Lopettakaamme koulupäiväin lopetusrunolla myös tämä kirjoitus:

Ylläni on tähtitaivas
allani on tumma maa,
valo taivahista loistaa,
maasta kukat kohoaa.
Minustakin loistaa valo,
ajatuksissani se on.
Minustakin virtaa lämpö,
sydämessäni se on.
Minustakin kukat kasvaa,
teoissani niitä on.