Karthik-kuukausi on alkanut, ja lapsoset ovat olleet kavereitaan myöten siitä täpinöissään, muistavat edellisvuosilta, että karthikin aikaan meillä askarrellaan tuikkuja pumpulista ja voiöljystä! Siis kärtsätään gheetä ja rullataan pumpulista sytytyslankaa. Niin komeasti ne roihuavat että iltaisin nukkumaan mennessämme siirrän ne partsille ilahduttamaan koko taloyhtiötä. Huomenna on karthikin iloihin kuuluva karwa chauth, jolloin rakastuneet vaimot voivat paastota miehensä terveydeksi ja hyödyntää Yamarajan, Kuoleman jumalan, syvää kunnioitusta aviollista rakkautta kohtaan. Karthikiin osuu myös myöhemmin koittava Diwali, valon juhla, joka sopiikin aivan uskomattoman hyvin valaisemaan suomalaisen marraskuun tympeyttä!



Älköön kukaan nyt olko huolissaan paloturvallisuudesta, tuikku ei normaalisti pala tämännäköisenä paljaalla puulla vaan on tuossa tuolla tavalla poikkeuksellisen turvattomana valokuvauksellisista syistä.

Karthik-kuukausi on kuuluisa myös virrestä nimeltä Damodarashtakam, jota innokkaimmat Krishnalle omistautuneet perheet laulavat karthikin jokaisena iltana. Tässä virressä taapero-Krishna konttaa vapauttamaan kaksi kirottua sielua - puiksi muutetut miehet, jotka aikoinaan tärväsivät ihmiselämänsä heittäytymällä pohjattomaan siveettömyyteen ja vielä loukkaamalla hurskasta tietäjää. Laulu tosin käynnistyy jo hiukan aiemmin, kun Krishna suututtaa äitinsä Yashodan, maitokarjatilan emännän, joka ei ymmärrä että tämä pienokainen on oikeasti Maailmankaikkeuden Herra ja omistaa kaiken ja että on näin ollen aivan oikein jos lapsi tahtoo jatkuvasti ilman lupaa näpistelee ja ahmii suurta herkkuaan, voita.

Laadin viime vuonna suomenkieliset sanat lauluun, jota yleensä sanskriitiksi lauletaan. Ja sain heti kritiikkiä, etten ole kääntänyt tarpeeksi, tekstistä puuttuu. Otan innolla vastaan allaolevaa paremman käännöksen - olisi tosi mahtavaa jos joku muukin innostuisi suomenkielisestä hindulaisesta virsirunoudesta :-) Joku, jolle kaikki laulun nyanssit ja piilomerkitykset avautuvat - minä rohkenin raapustaa suomenkieliseen hahmoon vain sellaisia ajatuksia, jotka kolahtavat minuun. Haastankin kaikki suomi-hindut: laatikaa lisää suomenkielisiä säkeistöjä tähän! Ei Bhagavad Gitastakaan voi laatia hengellisestikin hyvää käännöstä, jos ei itse ole sisällä sen maailmassa, jos ei ole kokenut itse asioita joista siinä puhutaan, kuten guruni Easwaran on.

Pikku Krishna voita napsi salaa äidiltään
Äiti hänet huomasikin, pakoon pötkimään
lähti poika mutta Hän kiinni heti jäi.
Nopeampi äiti kantoi arestia päin.

Rangaistuksen joutui pieni varas kuulemaan:
”Sitoa nyt sinut aion ruukkuun painavaan!”
Tällä kertaa edes nauha kyynelhelmien
lepyttänyt äitiä ei lootussilmäisen.

Tosi monta narukerää tehtävä se vei;
köysi masun ympärille ulottunut ei.
Vangita ei köysillä voi itse Jumalaa.
Yksi silti houkuttelee Hänet vastaamaan.

Rakastavaa, toivotonta äiti Yashodaa
katseltuaan aikansa Hän päätti armahtaa.
Mahtavin on kaikista voima rakkauden,
siitä tahtoo liikuttua Herra sydänten.

Jumalalta rukoilla voi monta asiaa.
Itse silti yhtä pyytää tahtoisin mä vaan.
Joka hetki muistaa mä Sinut tahtoisin,
leikkejäsi kaikkialla kunpa näkisin.

Yashoda kun lähti, Krishna karkuun konttasi.
Nurin kaatui suuri ruukku, lasta seurasi.
Kaksi puuta kaatui kun niiden välistä
ryömi poika ruukkua perässään vetävä.

Ihmisiä olivatkin paksut rungot nuo,
Damodara kirotuillekin vapauden tuo.
Puutuneeksi tunnen mä myöskin itseni,
himon, pelon, vihan, ahneuden vangiksi.

Pelastathan minut tästä jumitilasta,
jotta kaikki kertoisi minussa Sinusta.
Krishna, jos Sua palvella aina osaisin,
riemu täyttää rintaani ei voisi runsaammin!


Kappale luonnollisesti istuu säveleensä hieman eri tavalla eri kielillä, mutta laitan tähän nyt kuitenkin Youtube-version - jos sen kuuntelee kerran ja koettaa sitten ulkomuistista sovittaa nuo sanat säveleen, kyllä istuu ja toimii. Shanti ja Anandi voivat todistaa, he kun tykkäävät rallatella varsinkin ekaa säkeistöä pitkin vuotta huvikseen :-) On niin hykerryttävä ajatus että Jumalakin joutuu välillä arestiin!