Tänään on rakenneultrapäivä. Sen virallinen tarkoitus on tarkistaa, onko vauvan rakenne kunnossa eli ovatko hänen kaikki elimensä paikoillaan ja oikean kokoisia ja minkä pituinen ja painoinen hän suunnilleen on.

Käytännössä noin 90 %:lle suomalaisperheistä rakenneultran tärkein tehtävä on saada etukäteen selville, onko tulossa tyttö vai poika. Asiahan selviää, kun muitten elinten ohella syynätään vauvan sukuelimet. Joskus käy tosin niin, että vauva pysyttelee koko puolituntisen ultraussession ajan sellaisessa asennossa, ettei sen sukupuoli selviä. Koska syyskuuksi vauvaa odottavien naisten vertaistukinettiryhmässämme ylivoimaisesti suurin osa on jo käynyt rakenneultrassa, voin suunnilleen päätellä, kuinka harvinaista tämä on. Otantani perusteella harvempi kuin joka kymmenes vauva ei vilauta jalkoväliään ultrauksen aikana.

Minua jännittää, joten ajattelin purkaa energiaa polkaisemalla vielä ennen ultraan lähtöä Vantaan puolelle ostamaan Vahinkopalvelusta käsisaippuaa.

Minua myös kiukuttaa, sillä Dharmapatin opettaja ei tahdo päästää häntä ultraan. Hän väittää,että koulussa on tänään korvaamattoman tärkeitä käytännön harjoituksia, joista ei voi olla poissa. Aivan kuin Dharmapatilla ei olisi vuosien vankkaa käytännön työkokemusta ihan kaikesta, mitä tuossa koulussa opetetaan, hänhän on siellä vain saamassa suomenkielisen muodollisen pätevyyden omalle alalleen! Näen tässä vain vallankäyttöä. Olisihan nyt paljon tärkeämpää että isä pääsee ultraan näkemään lapsensa liikkuvan livenä telkkariruudulla kuin että sinne menee vain äiti, joka jo muutenkin tuntee joka päivä lukemattomat kerrat lapsensa potkut ja kuperkeikat ja jolle vauva ei ole siksi enää pilvilinna!

Sitä paitsi olisi ihanaa ottaa todennäköinen uutinen sukupuolesta vastaan yhdessä.

Näin aamuyöstä eläväistä unta, jossa ultraan olikin mennyt Dhamapati enkä minä (unessa se tuntui ihan loogiselta vaihtoehdolta ;-)) ja minä se vaan sitten kuvia katselin. Niistä kävi selvästi ilmi että lapsemme oli tyttö.

Yhtä hyvin hän voi olla poikakin. Ja vaikka olenkin luovuttanut nimenvalintaoikeuden miehelleni, minulla on yhä omat pojannimisuosikkini. Niistä olen koettanut tyrkyttää Dharmikselle Govindaa, mikä on yksi Krishnan suosituimmista lempinimistä. Varsinkin sen jälkeen, kun kuulin että vihkipappimme tytärkin olisi poikana ollut Govinda - nimi olisi siis selvästikin muittenkin harkitun mielipiteen mukaan Suomeen sopiva!

Dharmis on kuitenkin torjunut päättäväisesti tämän nimiehdotuksen. Kun mies eräänä iltana näytti minulle, kaksosille ja yhtä Bolly-hullulle ystävättärelleni suosittuja musiikkivideoita nuoruudestaan, tajusin viimein, miksi. Varmistin kysymällä ja mieheni myönsi. Nimi Govinda ei herätä hänessä eikä yhdessäkään mauritiuslaisessa ensisijaisesti mielikuvaa Krishnasta, vaan tästä Bollywood-näyttelijästä, 80-luvun lopun ja 90-luvun maanvaivasta, joka hyppeli ja virnuili telkkarissa joka käänteessä toinen toistaan hemaisevampien nuorten poikien unelmanaisten kanssa!

govindatanssii-normal.jpg

govindaheilastelee-normal.jpg

govindapuolialasti-normal.jpg

Tanssia mies kyllä osaa. Kannattaa kaivaa Youtubesta videoita hakusanalla Govinda. Kasarinostalgiannälkäisille suosittelen hakusanaparia Govinda 80s.

Govind Arun Ahuja syntyi joulukuussa 1963 maharashtralaistuneeseen punjabilaisperheeseen. Hänen äitinsä oli syntyjään muslimi nimeltä Nazeem ja näyttelijätär, mutta kääntyi hinduksi ja otti nimen Nirmala Devi rakastuttuaan näyttelijä-tuottaja Arun Ahujaan, lastensa isään. Arun menetti koko omaisuutensa tekemällä floppileffan ja perhe muutti pienelle paikkakunnalle.

Govind toi sittemmin kuitenkin tanssitaidoillaan ja söötin poikamaisella hurmurinaamallaan perheen menettämät rahat ja kunnian Bollywoodista moninmoninmoninkertaisesti takaisin. Hänen debyyttinsä oli Ilzaam vuodelta 1986 ja tähän päivään mennessä hän on näytellyt lähes 150 leffassa. Koska eräiden suosituimpien Govinda-elokuvien nimet päättyvät no 1 (esim. Coolie no 1, Hero no 1, Jodi no 1), kaverin lempinimi on, ainakin Mauritiuksella, Number One.

Iän karttuessa Govinda on lihonut ja siirtynyt yhä enemmän komedioihin. Tuoreemmista filmeistä hänet muistettaneen parhaiten elokuvasta Salaam-e-Ishq, missä hän esittää länsimaalaiseen, intialaista eksäänsä jahtaavaan naisturistiin rakastuvaa taksikuskia. Tuon elokuvan roolisuoritus jäi mieleeni ihanana, joten olen päättänyt arvostaa Govindaa taiteilijana, vaikkeivät hänen nuoruudentyönsä ole onnistuneet minua vielä vakuuttamaan. No, enpä kyllä ole nähnytkään niistä kuin vasta murto-osan...

Govinda tunnetaan myös skandaalilehdistä, joitten mukaan hän on pettänyt vaimoaan Sunitaa, lastensa äitiä, eri näyttelijättärien kanssa. Ilmeisesti parilla pyyhkii kuitenkin taas hyvin, sillä he järjestivät (seurapiiritoimittajien riemuksi) näyttävät hopeahäät Lontoossa tämän vuoden alussa. Myös alkuperäiset häät pidettiin Lontoossa ja avioliitto salassa esikoisen syntymään saakka. Intiassa monet pitävät sopimattomana (eilisessä blogikirjoituksessa selittämistäni syistä) toisten puolisoitten perään kuolaamista, minkä vuoksi fanien ihailusta elävät filmitähdet usein koittavat pysyä naimattomina muita pitempään.

Lisäksi Govinda pääsi heittämällä sisään Intian parlamenttiin asetuttuaan kongressipuolueen julkkisehdokkaaksi, mutta kansanedustajana häntä on moitittu laiskaksi, koska hän on ollut vain vähän paikalla eduskuntatalossa ja vaikeasti tavoitettavissa.

govindatanssiiyh%C3%A4-normal.jpg

Mudrat ovat muistissa ja jalka nousee vieläkin. 12 kertaan arvostetulla filmialan palkinnolla muistettu Govinda kutsutaan tuon tuostakin kaiken maailman filmigaaloihin tanssimaan.

Että kiitti nyt vaan, herra Ahuja, kun pilasit mahdollisuuteni saada oma Govinda-niminen poika!

actorgovinda-normal.jpg