- Äiti, mikä on laakea?
- Äiti, mikä on singahtelee?
- Äiti, miks tässä lukee sinine hiuksine?
- Oiskohan "sinisine hiuksineen"?
- Ei vaan sinine!
(menee katsomaan)
- Kato nyt, kyllä siinä lukee "sinisine hiuksineen". Se tarkoittaa "sinisten hiustensa kanssa".
- Äiti, mikä on tointuneet?
 
Kun minä olin lapsi, olin, äitini mukaan, "aina nenä kiinni kirjassa". Romaanit, tietokirjat, aikakauslehdet, sarjakuvat, kaikki kävi. Mutta minulla ei ollutkaan kaksossisarta jonka kanssa leikkiä ja jakaa kaikki, ja kun kiusattiin, oli luontevaa etsiä hiljainen piilopaikka ja sukeltaa siellä vielä kaksinkertaiseen piiloon, kadota kirjan todellisuuteen. Sillä yleissivistyksellä pärjäsi koulussa omalla painollaan ja myöhemmässäkin elämässä, uralla, lukeneisuudesta on jatkuvasti hyötyä. Ja leikinhän minä siltikin, leikin vielä 17-vuotiaanakin ihan täysillä, vaikka kutsuinkin sitä roolipelaamiseksi. Kaikki lukemani kun muotoutui hiljalleen mielikuvitusuniversumiksi, jossa vieläkin seikkailen silloin joskus kun työstän ikuisuusprojektiani eli scifiromaania.

Mitenkäs te jotka tätä luette? Olitteko lukutoukkia lapsina? Minkä kaiken luulette vaikuttaneen lukuhaluun tai -haluttomuuteen?
 
Vaan niin kuin sanottu, noilla minun tytöilläni on aina kaveri jonka kanssa leikkiä ja lukeminen on siksi satunnaisempaa. Kyllä he kuuntelevat kun minä luen heille ja lukevat reippaasti mitä koulussa käsketään, mutta huvilukeminen? Mitä se on?
 
Tämä häikäilemättömästi lastensa mielipideilmaston manipulointiin pyrkivä mammapa päättikin sitoa viikkorahan lukemiseen... Tässä vaiheessa se on vielä helppoa, kun mitään viikkorahaa ei tähän mennessä ole ollutkaan! Teimme diilin: jos lukee yli 40-sivuisen kirjan, rahaa ropisee sitä enemmän mitä pitempi kirja. Ekat 40 sivua pitää tosin lukea ihan ilmaiseksi, ja jos ei lue kirjaa loppuun, ei saa yhtään rahaa. Äidille pitää antaa yhteenveto kirjan sisällöstä sen todistamiseksi että luettu on myös ymmärretty. Kirjassa on oltava enemmän tekstiä kuin kuvia, eli millään Barbapapan kootut seikkailut -nidoksella ei Äitiltä voi rahaa huijata.
 
Tämä kuulostaa hieman liian ylevältä ollakseen totta... Totuuden nimissä onkin mainittava että yhtä painava tekijä kuin halu ohjata lapset sivistävän ajanvietteen pariin on toteuttaa äänenvaimennus. On käsittämätöntä miten kovaa meteliä kaksi leikkivää lasta voikaan pitää, ja äänenvoimakkuus korostuu näin pienessä kämpässä. Kesällä möykkärit voi sentään lähettää viivana ulos, mutta paitaressujen häätäminen pimeällä hankeen ei ole niin yksinkertaista...

Mutta kyllä he näköjään Äitiä kiljuvat lukiessaankin.