Osuva päivämäärä ekadasille. Tänä kristittyjen jouluaattona 2012 me röhnötämme sohvalla ja paastoamme. Eivätköhän muut syö meidänkin edestämme. Tarkoituksemme oli olla hiljaa kahden vaan koko päivä. Pääsin kuitenkin tutustumaan hirveimpään mahdolliseen ajokeliin kun lapselta loppui insuliini kesken isänsä kodissa ja kävin täydentämässä varastoa sellaisessa lumipöllysäässä että kun esim. piti liittyä moottoritieltä pois, tuntui kuin olisin ajanut maailman reunan yli valkeaan tyhjyyteen.
 
Pidän joulusta, koska se on ainoa aika vuodesta kun valtaosa suomalaisista hiljentyy ja haluaa jopa miettiä ja keskustella hengellisistä asioista. Joulumieli täyttää monen rinnan ja jopa niin täyteen että Muzakir näyttäisi alustavasti pelastuneen kun eräs keräykseen osallistunut päätti antaa perheelle mittavan lainan ilman korkoa.
 
Kaiken kaikkiaan en kuitenkaan pidä joulusta, koska yllämainittua asiaa lukuunottamatta lähes kaikki muu siinä tympii minua. Esimerkiksi tolkuttomat lahjavuoret, pakkoshoppailu, tuskanhiki joka nousee ihmisten hipiälle aina kun he muistavat jonkun joille he unohtivat lähettää joulukortin. Siivousstressi. Aivan liian monessa perheessä monipäiväiset ryyppäjäiset, joitten vuoksi monet lapset pelkäävät joulua; aina vaan on vanhempia tai lapsiperheitten kotiin jouluksi tulevia sukulaisia, joiden mielestä "Anna lapselle raitis joulu" on liikaa vaadittu. Ja joulupöydän menuhan on meidän kasvissyöjien kauhistus.

Koska lapset siis lähtivät joulun kunniaksi isälleen useaksi päiväksi, ajattelimme Dharmapatin kanssa olla epäsosiaalisia ja kerrankin rauhassa kahden. ;-) Huonosti on kyllä onnistunut se kahden kesken olo, sen verran sukulaiset ja ystävät ovat janonneet seuraamme. Eräs heistä toi lainaksi Manga-Messiaan eli Jeesuksen elämän mangasarjakuvana. Luin sen. Hyvä synopsis. 

Eli antijoulunviettomme ei todellakaan ole vastalause joulun sanomalle ja Jeesukselle vaan sille turhuuksien turhuudelle ja julmuudelle joka on tässä maassa satanut tukahduttavaksi hangeksi joulun päälle.
 
83-vuotiasta isoäitiäni tavatessa mieleeni nousi sellainen visio, että kun me tästä jossain vaiheessa isompaan kämppään muutamme, minä haluan hänet mukaan sinne niiksi elinvuosiksi jotka hänellä vielä on jäljellä. Huomenna tapaamme taas ja alan puhua häntä ympäri. Tiedän että tuo maailman kiltein ihminen haluaisi pitää viimeiseen asti kiinni itsenäisyydestään, mutta erinäisistä syistä hän ei ole pitkään aikaan ollut onnellinen eivätkä ne ongelmat ratkea ilman muuttoa. Dharmapati on silkkaa vihreää valoa, hänhän tulee kulttuurista jossa kaikki asuvat jonkun kanssa.