Aion nyt lausua Narasimhan suojeluksen, jonka aiemmin lausui suuri kuningas Prahlada. Se on mitä hurskain rukous, se nujertaa kaikki esteet ja suo täyden varjeluksen.

 

 

Guruni sanoo, että jos esirukouksilla ei olisikaan vaikutusta ihmiseen jonka puolesta rukoillaan, niin ainakin ne parantavat sitä joka rukoilee. Allekirjoitan. Jos kamalille ongelmille ei voi tehdä mitään niin vähintäänkin oma olo helpottuu kun rukoilee. Jättää huolet Herran haltuun.

Ainakaan minun levotonta mieltäni ei pikarukous rauhoita kuin harvoin. Siksi aloin reilu vuosi sitten laulaa Narasimha kavacamia. Se on sanskriitinkielinen 30 säkeistöä plus loppukaneetit sisältävä terveys- ja suojelusrukous, jossa käydään läpi ihmiskehon osat ja uhat joka ilmansuunnalta ja pyydetään Jumalalta varjelusta. Alkuperäisessä muodossaan tämä rukous on minä-muotoinen, mutta sen voi omistaa kenelle tahansa kärsivälle aivan kuin rukoilisi hänen suullaan. Taikka korvata minä-sanat nimillä. Tässä esimerkkipätkiä:

Suojelkoon Herra Narasimha, joka jo suojelee kaikkia planeettajärjestelmiä, myös minun päätäni -- Suojelkoon Hän jonka luokse täydelliset joogit pääsevät sydäntäni, suojelkoon Herra Hari sieluni asuinsijaa siellä -- Suojelkoon Hän, jonka lanteilla kaikki universumit lepäävät, minunkin lanteitani -- Suojelkoon Hän, joka on kuoleman henkilöitymä, minua kuolemanpelolta ja tässä aineellisessa maailmassa aina vaan pyörimisen riskiltä...

Jumala on tässä rukouksessa Narasimha, ihmisleijona, pirulaisten mielestä tosi pelottava peto, uskovaisten mielestä hellyttävä ja turvallinen henkivartija. Usein Hänen vierellään kuvataan Prahlada pienenä poikana. Tämän pojan Narasimha pelasti ääriateistista terrorismidiktatuuria harjoittaneen psykopaatti-isänsä Hiranyakashipun kynsistä. Narasimhasta on liikkeellä myös paljon kuvia joissa Hän käy Hiranyakashipun kimppuun. Tuolla pikkujumaltenkin maailmaa hirmuhallinnoineella demonilla kun oli sellainen suojataika yllään, ettei häntä voinut vahingoittaa millään aseella ihminen eikä eläin päivällä eikä yöllä sisällä eikä ulkona. Jumala ilmaantui paikalle juuri kun demoni oli tappamassa lapsensa Prahladan, koska tämä ei suostunut olemaan ateisti. Jumala tuli aamuhämärissä, kuistilla, ilman aseita mutta leijonankyntisenä ihmisen ja eläimen ja kivipylvään hybridinä (pylväs heräsi henkiin).

Uskonveli, joka Narasimhan suojeluksen lausumisen minulle opetti, osasi sen itse ulkoa. Ajattelin, että siihen minä en ikinä pysty, ja tihrustin printtiä. Syksyllä huomasin, että yhä pitempiä pätkiä sanskriitinkielisestä rukouksesta on palanut kiinni mieleeni, ja viime viikkoina olen viimein huomannut oppineeni tuon ulkoa.

Hauska ilmiö. Rukous on tallentunut muistiini ihan eri tavalla kuin asiat yleensä, aivan omaan sopukkaansa muistissani. Voisikohan sitä kutsua transsimuistiksi? Jos rukous keskeytyy, en nimittäin välttämättä pystykään jatkamaan siitä missä olin ilman paperia. Teksti on muistissani alkusanoista.