perjantai, 17. huhtikuu 2015

Hindulainen ortoreksia

Aikaamme kuvaa hyvin, että anoreksian sijaan nykyihmisiin iskee yhä useammin ortoreksia. Kuulin tästä kanadalaisesta radiodokkarista, mutta suomenkielinen Wikipediakin on kartalla:

"Tyypillinen ortorektikko saattaa kuluttaa suurimman osan päivästään aterioiden suunnitteluun, ruoka-aineiden hankintaan ja ruoan valmistamiseen. Ortorektikot voivat myös yrittää käännyttää ystäviään oikeinsyöjiksi, ja he saattavat tuntea ylemmyydentunnetta ”epäterveellisesti” syöviä kohtaan -- -- Ortorektikon ruokavalio voi muuttua niin rajoittuneeksi, että energia ja ravinteet jäävät saamatta, mistä seuraa puutostiloja. Ortoreksia ei useinkaan ole hengenvaarallista, mutta se voi rajoittaa elämää kohtuuttomasti ja äärimuodossaan muuttuu henkiseksi vankilaksi. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta. Ortoreksia voi rajoittaa tavanomaista arkea ja sosiaalista elämää, sillä usein ortorektikon mielestä ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä ja muualla tarjottu on syömäkelvotonta."

Tämäpäs alleviivaakin oikein paksusti sitä, mitä tällä hetkellä koen ja tunnen, mistä olen tännekin koettanut viime aikoina ehtiä kirjoittaa: että uskonnollisuus ei saisi eristää vaan sen pitäisi yhdistää ihmisiä. Jos hengellisyyden harjoittaminen vie niin paljon aikaa ettei sitä jää tarpeeksi ihmisille ympärillä, se kuuluu mielestäni - ja Easwaranin mielestä - luostariin eikä perheellisille ja työtä tekeville ihmisille. Tämä ei tietenkään tarkoita että pitäisi tehdä mitä tahansa turhaa tai tyhmää toisten kanssa niin ettei hengellisyydelle jää aikaa, vaan sitä, että on aikaa huomioida läheisten todelliset tarpeet.

Hindulainen ortoreksia on sitä, että uskotaan vain täysin sattvisena pidetyn ruoan, jota ei ole maisteltu tekovaiheessa ja joka on uhrattu ensimmäiseksi Herralle, olevan tarpeeksi terveellistä syötäväksi; kovimmillaan vieläpä vain tiukkaa rituaalista puhtautta noudattava henkilö on saanut sen kokata. Terveyshaitta on psyykkistä laatua. Oma mielentila keikahtaa kuulemma vääränlaiseksi jos dieetistä lipsuu ja lankeaa maistamaan vaikkapa salaattia, joka sisälsi häivähdyksen sipulikasvua. Tai haukkaamaan leipää jonka leiponut henkilö ajatteli syntisiä taikinaa alustaessaan.

Kasvissyönti on tärkeää, mutta hyvän sanoman levittämiselle tekee hallaa jos tavalliset ihmiset ympärillä eivät enää kelpaa samaan ruokapöytään edes hyvää tarkoittaneine vegevaihtoehdonvalmistusyrityksineen. Ortoreksiaa mitä ortoreksiaa!

keskiviikko, 15. huhtikuu 2015

Mitkään näistä eivät lähde mukaasi.

Kääntelin wanhaa wirsirunoutta meditointikäyttöön. Tämä sisältää jylhän säväyttäviä kohtia elämän lyhyydestä, varsinkin seitsenkuisen vauvan vierellä meditoivalle. Se, mitä ylistämisellä käytännössä tarkoitetaan, jääköön lukijalle; itse tulkitsen ylistämisen olevan positiivista suhtautumista elämään ja sen tuomiin haasteisiin. Kiitos, Korkein, kaikesta - elo on liian lyhyt kiukutteluun!

Oi mieli, ota vain kiinni Krishnan jumalaisesta nimestä,
niin pääset syntymien ja kuolemien valtameren yli!
Ellet ylistä, tulet myöhemmin katumaan.

Mitä toit tänne tullessasi? Mitä voit ottaa mennessäsi?
Synnyit kädet nyrkissä ja tulet lähtemään avoimin kämmenin.

Rahasi, hyvinvointisi, aarteesi – mitkään näistä eivät lähde mukaasi.
Myös kaikki, joitten kanssa olet väleissä, joudut eräänä päivänä jättämään taaksesi.

Sinä höpsö vietät täällä vain jokusen hassun päivän
ja sitten sinun on mentävä Tuonelanherran maille.
Ellet ylistä, tulet myöhemmin katumaan.

Kun kerran sait syntyä ihmiseksi, sinun pitäisi laulaa Pyhää Nimeä ja rukoilla näin:
Oi Herra, pelasta minut antamalla minulle into palvella lootusjalkojasi.

Senkin höpsö,
sinun pitää setviä takkusolmut, joilla olet kiinni aineellisissa asioissa,
ja nousta niitten yläpuolelle.
Oi mieli, ota vain kiinni Krishnan jumalaisesta nimestä,
niin pääset syntymien ja kuolemien valtameren yli!

 

Tässä vielä joku esittämässä tätä hindiksi:

https://youtu.be/l9ehfC02Eug

torstai, 9. huhtikuu 2015

Sisäänhengenveto, uloshengenveto

Mieheni katsoo tavallisen perhe-elämän vievän niin paljon resursseja hengellisiltä asioilta että hän toivoo voivansa vetäytyä eläkeiässä perhe-elämästä munkinelämään.

Minä taas katson eläväni tällä hetkellä erittäin hengellistä elämää. Siitäkin huolimatta että meditointini on mitä sattuu milloin sattuu usein useammassa erässä, joskaan en koskaan jätä tuota puolen tunnin tai yhteensä puolen tunnin sessiota väliin. Tämä johtuu siitä että keskittyessäni elämääni unohdan riemastuttavan usein itseni. Siis egoni. Toisin sanoen - siirryn flow-tilaan.

Meditaatio on sisäänhengitystä, epäitsekäs toiminta uloshengitystä. Ellei hiljenny joka päivä kuuntelemaan Jumalaa sisimmässään, ellei anna tämän ladata omia akkuja, ei ole voimaa antaa. Mutta ellei anna, jos keskittyy liikaa omiin hengellisiin harjoituksiinsa, ja sen jälkeen kaikenlaiseen itseä ilahduttavaan kivaan hupiin, meditaatiostakin voisi tulla osa piiri-pieni-pyörii-leikkiä oman egon ympärillä.

Vaan kun hengittää sisään ja ulos, sitä tajuaa taaplaavansa enemmän tai vähemmän tasapainossa. Meditoidessa selkiytyy mitä pitää tehdä silloin kun ei meditoi ja arki tuo eteen haasteita.

Kun vaan saisi itsensä aina pitämään kiinni siitä itsekurista että vuorokauden ensimmäinen hengähdyshetki käytetään meditoimiseen eikä sataan muuhun tekemistään odottavaan asiaan.

Silloin voimautuu tekemään niitä asioita.

Tämänkin vuoksi olen oikein onnellinen siitä että seuraan Easwarania enkä jotain sellaista gurua jonka opettama hengellinen ohjelma vaatisi niin valtavia ajallisia uhrauksia että tavallista perhe-elämää elävän henkilön olisi tuskallisen vaikea sitä seurata. Easwaranin kirjoissa kerrotaan, miten hengellistä ja opettavaisuudessaan mielenkiintoista tavallinen elämä voikaan olla.

tiistai, 17. maaliskuu 2015

Syvin eteenpäin ajava intohimo

Sinä olet sellainen, millainen syvin sinua eteenpäin ajava intohimosi on.
Sellainen, millainen on tuo intohimosi, sellainen on myös tahtosi.
Sellainen, millainen on tahtosi, sellaisia ovat myös tekosi.
Sellaisia, millaisia ovat tekosi, sellainen on myös kohtalosi.


                                                            - Buddha

"Syvin ihmistä eteenpäin ajava intohimo" on sanskriitiksi shradhaaKertokaahan, lukijat, mitkä ovat teidän shradhaanne :-D Tämä käykin samalla päälaskennasta, että lukeeko tätä blogia enää kukaan kun meikäläinen ei tänne meinaa mitään ehtiä vauvanhoidolta kirjoittaa...

Olen itse vuosia ajatellut, että juuri tuon meditaation aloittaminen ja hengellisempään elämänrytmiin siirtyminen minussa muutti. Että meikäläisen aikaisemmat shradhaat - saada täydellinen parisuhde ja saada kirjoittaa - vaihtuivat haluun päästä tosissaan Jumalan luo.

Tällä hetkellä aika vaativaa ikäkautta läpi käyvä vauva yhdistyneenä ruuhkahuippuvuosiperhetilanteeseen on saanut minut tajuamaan, ettei asia olekaan noin yksinkertainen. Ehkäpä asia onkin niin että minun pohjimmainen shradhaani on saada hyväksyntää, ja sekä kirjoittaminen että parisuhde että hengellisyydessä edistyminen ovat sittenkin vain keinoja joilla yritän hyväksyntää kerjätä.

Kaipa tämänkin voi pikku hiljaa hengellistää. Että tavoittelisin vain Jumalan enkä muitten hyväksyntää, jolloin pääsisin eroon salaisista odotuksistani saada toiset käyttäytymään niin ja näin, mitä seuraa vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin onnettomia, pettyneitä fiiliksiä, jotka helposti keikahtavat riittämättömyyden tunteeksi.

maanantai, 9. maaliskuu 2015

Kanada

Ennen kuin mieheni tutustui minuun, hän oli pannut eteenpäin paperit Kanadaan muuttoa varten. Kanada tunnetaan maana joka on ymmärtänyt maahanmuuton edut ja se ottaakin kiitettävät määrät vastaan kaiken sortin maahanmuuttajia pakolaisista miljonääreihin.

Yksi seuraamistani podcasteista on Kanadan radion ajankohtaisiin uutisiin perehtyvä The Current, ja kuten arvata sopii, maahanmuuttoasiat ovat siellä usein aiheena.

Niinpä tiedän, että Kanadaan halutaan kyllä ulkomaalaisia mutta viranomaisten eikä vaikkapa rakastuneitten kansalaisten valitsemina. Sellaiset sikäläiset pariskunnat kuin minä ja mieheni - kansalainen ja ulkomaalainen jotka haluavat elää Kanadassa - joutuvat odottamaan ulkomaalaisen osapuolen oleskelulupahakemuksen ekan vaiheen käsittelypäätöstä tällä hetkellä 17 kuukautta, minkä jälkeen seuraa vielä 7 kuukauden varsinaisen oleskeluluvan odotus. Ekan vaiheen etenemistä odotellessa ei ole oikeutettu mihinkään etuihin eikä ole lupa käydä edes terveyskeskuksessa. Ei ole olemassa puhelinta mistä näitä asioita voisi tiedustella.

Jos ulkomaalainen tekee Kanadassa väkivalta- tai huumausainerikoksia, monikossa, hänet karkotetaan. Somaliaan on karkotettu somaleita, jotka eivät ole syntyneet Somaliassa vaan jotka ovat saapuneet maahan jonkin toisen maan pakolaisasutuksesta traumatisoituneina lapsina ja ajautuneet Kanadassa jengeihin. Täysi-ikäistyttyään hus Somaliaan vaan. Paitsi että Somalia katsotaan Kanadassa niin vaaralliseksi maaksi etteivät kanadalaiset saa sinne mennä edes työasioissa. Niinpä rikoksiin syyllistyneitten somalien karkotus tapahtuu siten että viranomainen saattaa heidät rajan lähelle vaikkapa Keniaan ja maksaa sitten sievoisia summia hämäräperäisille tyypeille, jotka lupaavat muiluttaa kyseisen henkilön ilman papereita Somalian rajojen sisäpuolelle.

Erään Somaliaan palautetun söivät hyeenat rajaseudulla autiomaassa. Hänen kohtalotoverinsa onnistui pakenemana hyeenoilta - lähinnä siksi että ne jäivät syömään sitä kohtalotoveria - mutta meinasi kuolla janoon. Onneksi hän osui paimentolaisten reitille ja he pelastivat hänet. Useita on kidnapattu, eräs vietiin Mogadishun lentokentältä eikä häntä päästetty vapaaksi ennen kuin sukulaiset maksoivat useita tuhansia lunnasrahaa. Jos eivät olisi maksaneet, nuorukainen olisi tapettu.

Kaiken kaikkiaan pakolaiset ovat kuitenkin Kanadaa eniten hyödyttävä siirtolaisryhmä. He maksavat enemmän veroja ja ovat integroituneet yhteiskuntaan paremmin kuin vaikkapa miljonäärimaahanmuutajat. Kanadassa on ollut ihan oma ohjelma rikkaitten mamujen houkuttelemiseksi maahan: jos omistat yli kuusi miljoonaa ja maksat olikos se nyt 500 000, tervetuloa, ja kolmen vuoden päästä saa kansalaisuudenkin itselleen ja koko perheelleen. Ajatuksena oli, että nämä rikkaat hyödyttäisivät Kanadan taloutta ja perustaisivat työpaikkoja.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Tyypillinen uusi miljönääri Kanadassa ei tee yhtään mitään ja ilmoittaa tulonsa olemattomiksi. Miksi tekisikään kun omaisuutta on jo yllin kyllin. Omaisuudestaan hän ei tietenkään maksa veroa Kanadaan. Niinpä pennittöminä saapuneet pakolaiset maksavat todellakin veroja enemmän kuin miljonäärit. No, kyllähän uusmiljonäärit varmaan shoppailevat enemmän.

Ylipäätään mitä enemmän kuuntelen kansainvälisiä dokkareita eri puolilta maailmaa, sitä epäreilumpaa minusta on, että verolle pannaan työ eikä sitä rahamäärää mikä ihmisillä oikeasti on käytettävissään. Miten helppoa veronkierto onkaan. Ja miten maailmalla tyypilliset yksityiset koulut ylläpitävät epäoikeudenmukaisuutta koska niissä kasvaneet ja verkostoituneet hyväosaiset eri puolilta maailmaa tahtovat tietenkin ennen kaikkea säilyttää hyväosaisuutensa.

Tällä viikolla opin BBC:n dokumentista, että arabimaitten diktaattorit ja sotilasjohtajat kouluttautuvat Sandhurst-nimisessä akatemiassa Britannian maaperällä ja ovat toimineet näin jo sukupolvia. Asianosaiset britit eivät tietenkään suostu näkemään yhteyttä opetuksensa (lukukausimaksu 40 000 puntaa) ja entisten oppilaitten kotimaissaan suorittamien hirmutekojen välillä.

Eilen tuskailin mikrotasolla syntejäni eli omistamiemme vaatteitten määrää kuunneltuani niinikään BBC:n dokkarin Aral-järven tuhosta Uzbekistanissa. Miten ihana ja idyllinen ja terveellinen asuinalue se olikaan ennen kuin Neuvostoliitto käänsi sinne virranneet joet puuvillapeltojen ravinnoksi. Nyt se on saastekatastrofi, mutta maailman puuvillan kysyntä on liian kovaa ja 60 miljoonan puuvillantuotantoon kytkeytyneen ihmisen elanto poissa jos luonto yritettäisiin palauttaa ennalleen.

Jos uzbekit olisivat koko ajan itse saaneet päättää asioistaan, tuskinpa kukaan olisi tehnyt pahaa Aral-järvelle. Neuvostoaikanakin puuvillasta kertynyt vauraus meni Moskovaan.

Äidin kuunnellessa välillä aivojensa virkistykseksi podcasteja vauva kasvaa normaalisti. Tällä hetkellä koetan toista viikkoa opettaa häntä syömään muutakin kuin äidinmaitoa erittäin huonolla menestyksellä. Mutta kun painoa on puolivuotiaalla jo yhdeksän kiloa ei kai haittaa jos hän ei näin alkuvaiheessa tujumpaa ruokaa huoli...