tiistai, 30. syyskuu 2014

Lisää kreoliviivoja

...sillä kuinka ne viivat voisivat olla ranskalaisia kun mieheni puhuu vauvallemme kreolia ;-)

  • Meditaatio tämmöisen sylivauvan kanssa ei niin vaan onnistukaan, ehkä noin 10 minuuttia hän malttaa maata vierelläni kun meditoin hiljaisuudessa ja sitten alkaa "onko minut hylätty kun mitään ei kuulu" -itku, poimin vauvan syliini ja yleensä saan sitten imettääkin häntä samalla kun meditoin. Lienee turhaa lisätä ettei siinä kovin syvälle mielensä uumeniin pääse, mutta parempi sekin kuin jättää päivittäinen meditaatio väliin!
  • Perheenjäsenten kotiin odottelu ennen kuin meditoin on sekin vaihtoehto, mutta huomaan että siinä vaiheessa päivää - usein iltaa - alan olla liian väsynyt ja meditaatio menee nuokkumiseksi. Tai vieläkin enemmän pääni on jo liian täynnä kaikenlaista. Meditaatiota ei turhaan suositella hoidettavaksi ihan ekana heräämisen jälkeen.
  • Eräs Bhagavad Gitan keskeisimmistä neuvoista on: älä aseta elämällesi odotuksia, älä kytke mielessäsi tekojasi joihinkin tiettyihin tuloksiin. Vain silloin voit elää onnellisena. Nimittäin nykyhetkessä. Otaksun että siinä miten helpolta äitiys nyt tuntuu, kun vertaan edelliseen vauvavuoteen, on paljonkin kyse tästä eikä vain siitä että vauvoja on nyt vain yksi ja että minulla on kokemusta. Edellisenä vauvavuotenani odotin koko ajan pääseväni tekemään jotain muuta. Nyt olen kiitollinen jos välillä saan jonkin muunkin asian hoidetuksi kuin Lootuksen imetyksen ja vaipanvaihdon, mutta yritän pitää odotukset minimissä ja elää "päivä vain ja hetki kerrallansa".
  • Sekavaa kylläkin, päivän ainoaksi tulostavoite-stressinaiheuttajaksi muodostuukin sitten juuri tuo meditaatio, josta en voi tinkiä, koska sentään yhdestä asiasta on pidettävä kiinni haastavissakin elämäntilanteissa ja guruni mielestä meditaatio on kaikista tärkein hengellinen harjoitus. Olen samaa mieltä, niin hyvää se ADHD-päälleni tekee.
  • Tunnen olevani jonglööri joka on saanut yhden pallon lisää pyöriteltäväkseen, ja ADHD-pääni menee siitä kyllä pyörälle. Tuntuu tosi hankalalta huomioida kaikki ihmiset ja kaikki askareet, jotka pitäisi saada tehdyksi, vaikka vauva pysäyttää jatkuvasti. Siksi minulle sopiikin paremmin kuin hyvin viettää Kättärillä suositeltua "karanteenikuukautta" eli en käy ekan kuukauden aikana missään, korkeintaan vaunulenkillä.
  • Vauva kasvaa, neuvolan mukaan kaikki on hyvin. Me kyllä ollaan Dharmiksen kanssa tänään oltu huolissamme lisääntymään päin olleista kipeistä ilmavaivoista, ettei vaan olisi koliikkia. Cuplatonia jo ostettiin.

pestyna-normal.jpg

tiistai, 30. syyskuu 2014

Vauvaista elämää

Näköjään blogitus vauvan kanssa onnistuu lähinnä ranskalaisilla viivoilla jos sittenkään.

  • Lootus-neiti on sylivauva henkeen ja vereen, jos on hyvää musaa tai paljon ihmisiä ja hulinaa ympärillä, hän saattaa nukkua pitempäänkin jossain muualla kuin sylissä tai isommassa ihmisessä kiinni, muuten silkka hiljaisuus ja kosketuksen puute saavat hänet hereille 10 minuutissa. Toki kovempaankin elämään tottuu ja voi vauvankin totuttaa, mutta minusta tuntuu että tämmöinen on vauvoille luontaista.
  • Lootus nukkuu parisängyssämme meidän vieressä. Mahdumme sittenkin kaikki kolme, vielä. Lootus on jo oppinut, että on olemassa päivä ja yö ja ettei yöllä sovi kuin nukkua ja välillä tankata tissimaitoa, mutta valitettavasti hänen mielestään yö alkaa jopa yli kaksi tuntia myöhemmin kuin minun mielestäni. Tätä lukuunottamatta koen saavani tarpeeksi unta, semminkin kun täällä ei ole mitään taaperoa tms. estämässä minua vetelemästä päikkäreitä päiväsaikaan Lootuksenkin niitä vedellessä.
  • Dharmapati ei malttaisi pysyä vauvan luota poissa. Tytär on kietonut Papan piskuisen pikkurillinsä ympärille. Hän kertoo kavereilleen että heidänkin pitäisi hankkia lapsia ja säälii kaikkia jotka eivät lapsia halua ja ihmettelee että lukeutui itsekin heihin vielä ei niin kovin kauan sitten. Kaupoissa käydessään Dharmis kaartaa vauvaosaston kautta, jos kaupasta sellainen löytyy ja hempeilee hyllyjen äärellä. Eipä olisi tätä kaikkea itsestään uskonut.
  • Dharmis päätti nyt sittenkin puhua lapselle vahvinta kieltään, mauritiuksenkreolia. Kielivalinnan lukkoon lyönti hidasti lapsen rekisteröintia maistraattiin, emmekä itse asiassa vieläkään ole saaneet lomaketta palautetuksi sinne, koska temppelin yhteyshenkilö, jonka pitäisi vahvistaa lomakkeeseen että lapsemme on otettu krishnalaiseen hinduseurakuntaan, ei ole ollut tavattavissa silloin kun Dharmiksella olisi ollut aikaa häntä tavata. Myös kaksoiskansalaisuusbyrokratiaselvitykset veivät aikaa. Se, mikä yleensä tuon lomakkeen täyttämistä hidastaa, eli nimen valitseminen, olikin lopulta helpoin osuus :-D Päädyimme kolmeen etunimeen, joista kaksi viimeistä ovat suomalaisia ja alkavat V:llä, mutta se eka, muinaisintialainen, on kutsumanimi.
  • En tiedä (enkä vielä uskalla kysyä), onko mieheni tosissaan, mutta hän puhelee haluavansa lisää vauvoja koska vauvat ovat niin ihania.
  • Arkeni suurin haaste on tällä hetkellä päästä tarpeeksi tiuhaan pyykkitupaan vauva kantoliinassa. Vauva ei nimittäin viihdy kovin pitkään kantoliinassa ainakaan niissä asennoissa jotka vastasyntyneelle sallitaan. Tarpeeksi tiuhaan sinne on kuitenkin toistaiseksi päästy, sillä en ole joutunut turvautumaan vielä kertaakaan kertakäyttövaippaan synnytyssairaalasta lähdettyäni.
  • Lootus tummuu. Ei iholtaan, mutta päivä päivältä tummat kulmat, hiusten tummuus ja silmien muuttuminen hiljalleen kohti tummanruskeaa näkyvät mielestäni selvemmin ja selvemmin.
  • Imetys sujuu jo ongelmitta, korviketta ei ole tarvittu. Mitä nyt viime yön alkupuolella tänään etäpäivästä nauttiva Dharmis halusi välttämättä sitä vauvalle syöttää kun vauva oli juuri siinä vaiheessa jossa hänen mielestään eletään vielä päivää mutta nuokkuvan äidin mielestä jo yötä, eikä mikään tissittely riittänyt vaivuttamaan häntä uneen.
  • Haluaisin blogittaa kestovaipoista - omista kokemuksista sekä lahjaksi saamastani aihetta käsittelevästä kirjasta. Ja Kali-Durgasta, jonka juhlapäivät ovat meneillään, minulta on oikein tilattu tästä aiheesta blogikirjoitus. Lisäksi etsin jo viimeisellä raskausviikollani tilaisuutta kirjoittaa kaamosmasennuksen ja masennuksen yleensäkin torjunnasta hengellisin konstein, mutta en löytänyt silloin ja nyt tuo tilaisuus löytyy näköjään vieläkin huonommin.

Milloinkohan sitä ehtisi istua alas pitemmäksi aikaa niin että tietäisi etukäteen sen olevan juuri sellainen pitempi miettimistauko jonka aikana ehtisi saattaa blogikirjoituksen valmiiksi... :-)

No, uudelleen äidiksi tulemisessa parasta on se, että tietää kaiken tutun kurjan menevän vielä ohi ja elämän helpottuvan, joten tähän kaikkeen alistuu ahdistumatta.

Sitä paitsi tämän vauvan kanssa osaan olla ihan eri tavalla läsnä. Koska olen ollut elämässäni pääasiassa läsnä jo niin kauan.

kehtokuva-normal.jpg

Isosisko kiikuttaa kehdossa.

keskiviikko, 24. syyskuu 2014

Samanhenkinen sielu

vielanimetonpoika%20%282%29-normal.jpg

Lisää asioita, jotka eivät yllätä meitä, koska tämänhän voi lukea Bhagavad Gitastakin:

Lootus on jo useasti liittänyt pienet kämmenensä yhteen alttarin äärellä isin siellä rukoillessa. Hän usein hymyilee kuullessaan uhrikellon kilinän. Hän rauhoittuu kuullessaan hengellistä musiikkia (kuuntelen sitä nytkin jotta vauva pysyisi unten mailla sitterissään, silloin minun on helpompi kirjoittaa). Tästä kuvasta voinee erottaa tuon V:n muotoisen syntymämerkin, "Vishnun jalanjäljen", otsalla. Vishnun jalanjälki sielun uudessa ruumiissa merkitsee, että sielu oli Vishnun palvoja jo edellisessä elämässään, tulkitsevat intialaiset.

Bhagavad Gitasta voi siis tarkalleen ottaen lukea Arjunan huolen siitä, miten käy niille, jotka omistavat elämänsä hengellisyydelle mutta lankeavat ja epäonnistuvat sitten kumminkin valaistumisessa. Eikö silloin elämä ole mennyt hukkaan kaikin puolin, kun ei saanut kunnolla kumpaakaan lajia, ei maallisia itsekkäitä nautintoja eikä hengellisyyttä?

Krishna vastaa, ettei yksikään askel hengellisellä tiellä mene hukkaan. Se on talletus pankkiin, jossa säästöt säilyvät ikuisesti. Säästämistä voi jatkaa seuraavassa elämässä. Jumalan luo taivaltamisen tosissaan aloittanut mutta kesken kaiken kuollut henkilö syntyy, näin Krishna lupaa, seuraavassa elämässään sellaisiin olosuhteisiin, jossa hengellisen polun taivaltamista on helppo jatkaa. Helpointa sen jatkaminen on perheessä, jonka vanhemmat ovat antautuneet Jumalalle.

Tällaista sielua voi kutsua luokseen. SIksipä Jumalalle antautuneet hinduvanhemmat pyrkivät olemaan tekemättä lapsia silkalla seksillä, vaan rukoilevat ja toistavat mantraa ensin, ja äiti voi merkitä ruumiinsa maalaamalla siihen Vishnun jalanjälkiä gheellä tai vedellä. Tällaisen lapsenteon vastakohdaksi voi pyhistä kirjoistamme poimia sen, että nainen tulee vahingossa raskaaksi humalassa, jolloin armollinen Shiva usein vapahtaa jonkun kummittelevan, onnettoman sielun, sijoittamalla tämän humaltuneen naisen kohtuun. Ihan yhtä arvokas sekin sielu, sekin lapsi tietysti on, mutta hengellisyydestä kiinnostuneet hinduvanhemmat pyrkivät yleensä kutsumaan luokseen jo valmiiksi varmasti samanhenkisiä sieluja.

Meitä Krishnaa palvovia vanhempia kehotetaan muistamaan, että lapsemme voivat olla hengellisesti edistyneempiä kuin me itse. Ja samaan aikaan: jos he eivät haluaisi mitään muuta kuin Jumalan, he eivät olisi täällä taas. Krishnalainen lapsi voi yhtä aikaa olla hyvin harras ja hyvin paljon maallisten ilojen perään. Intiassa nämä lapset saattavat tanssia diskossa aamuyöhön ja marssia suoraan sieltä temppelin varhaisaamun jumalanpalvelukseen.

maanantai, 22. syyskuu 2014

Tässä kuvassa seitsemättä päivää masunahan tällä puolen

lootusliinassa-normal.jpg

Suomessa "enkelinsuukkona" tunnettu V-syntymämerkki otsalla ei meitä yllättänyt. Shantillakin oli se ja hinduille se merkitsee että kyseinen vauva on lähtenyt edellisessä elämässään kulkemaan kohti Vishnua.

Sen sijaan yllätys kaikille on ollut, miten vaalea vauvamme on. Hänen ihonväristään ei voi päätellä, ettei isä ole valkoinen. Toivonkin hänen varttuvan muuten isänsä näköiseksi. Ainakin se on varmaa että tulee saamaan isänsä silmät, kun meidän suvun sinivärit eivät millään geneettisellä kaavalla voi päästä hänessä esiin ;-)

Mieheni suvun mielestä se, että Lootuksella on suvun vaalein iho, on täyttä plussaa. Intialaisessa kulttuurissahan vallitsee raivostuttava vaaleusihanne. Miljoonat sivelevät ihoaan vaarallisilla kemikaaleilla sitä vaalentaakseen, ja tummemmille saattaapi käydä niin että vaikka olisivat kuinka kauniita, heitä syrjitään varsinkin parisuhdemarkkinoilla.

Minä itse asiassa ihan kurillani toivoin että Lootus olisi tumma. Olisin kasvattanut hänet olemaan ylpeä siitä!

sunnuntai, 21. syyskuu 2014

Anoppini on huolissaan pahasta silmästä

"Kun palaatte synnytyssairaalasta kotiin, pitää heittää kuusi kiveä olan yli. Ne osuvat pahoihin silmiin. Kotona pitää piirrellä ilmaan suolalla renkaita vauvan edessä. Se puhdistaa vauvan pahan silmän vaikutuksilta. Kylvettäkää vauva ensimmäisen kerran vasta kuuden päivän ikäisenä niin pahan silmän vaikutus peseytyy pois. Ja onko pakko näyttää vauvan kuvia kaikille? Silloinhan paha silmän riski vain kasvaa kun ihmiset ovat niin kateellisia vauvanne terveydestä, kauneudesta ja vaaleaihoisuudesta!"

Siis jos nyt oikein hyvää tarkoittavan suurisydämisen anoppini ohjeet ymmärsin....

Usko pahaan silmään aiheuttaa paljon huolta ja murhetta monissa maailman maissa. Vahvimmin siihen uskovat muslimit, koska pahasta silmästä puhutaan kuulemma Koraanissakin, mutta uskomus on ollut aikaisemmin vahva muun muassa myös Suomessa ja Skandinaviassa.

hamsa-evil-eye-normal.jpg

Fatiman käsi - monissa islamilaisissa maissa suosittu kilpikoru jolla pahaa silmää kimmotetaan pois.

Mauritiuksella pidetään ihan selviönä, että jos menee hyvin, toiset,  kateelliset, haluavat pahaa ja tuo pahantahtoisuus lähtee heidän silmistään liikenteeseen ja aiheuttaa sairauksia sun muita ongelmia. Aivan erityisen suuressa vaarassa ovat söpöt vastasyntyneet. Myös nuoret ja koulutetut mauritiuslaiset ottavat pahan silmän vakavasti.

Dharmapati muistaa, miten hänen äitinsä välillä poltti chiliä rituaalisin menoin hänen ympärillään. Yleensä palava chili haisee, mutta jos ei haissutkaan, hajun puute tuntui yliluonnolliselta ja tätä pidettiin merkkinä siitä, että pahalla silmällä oli selvästikin katsottu. Äitinsä mieliksi Dharmapati on tehnyt nyt Lootuksen kunniaksi osan noista äitinsä ehdottamista jutuista, mutta hän itse kyllä luottaa rukouksen, etenkin Jumalan leijonahahmon eli Narasimhan voimaan varmimpana suojakeinona vauvalle.

Opin, että hartaushetkinä poltettujen asioitten tuhkasta sormenpäähän napattu ja otsaan painettu tuhkapiste, joka aikuisen otsalla tarkoittaa muistuttaa meitä kuolevaisuudestamme, jotta tajuaisimme keskittyä hengellisiin asioihin, tarkoittaakin vauvan otsalla olla pahan silmän karkotin.

Tänään kello kuusi meidän pitäisi anopin mukaan pimentää kotimme hetkeksi, koska jos emme näin tee, on kuulemma vaarana että vauvalle tulee jotain silmäongelmia tulevaisuudessa. Pitäisiköhän varmuuden vuoksi kokeilla, kumoaisiko temppu meikäläisen puolelta tulevat huonon näön geenit? :-)

Nämä ovat taas näitä hetkiä, joina olen pirskatin iloinen siitä että minä ja Lootus olemme syntyneet Suomeen. Suomalaisena haluan suhtautua pahoihin silmiin pölhönä taikauskona ja kateuteen silkkana turhana tunteena, josta kadehtijan kannattaa oppia eroon, koska hän itse sen kourissa eniten kärsii.

Sitä paitsi olen ihan oikeasti sitä mieltä että kun suomalainen kutsuu vauvaa söpöksi ja katselee tätä ihaillen, hän tarkoittaa mitä sanoo, hän ihailee vauvaa oikeasti eikä salaa tälle pahaa toivoen!