"Kuinka sä kehtaat?" kysyivät isot tyttöni fiinissä teehuoneessa, kun lorotin omasta kauppakassista nappaamastani maitotölkistä maitoa teeheni.

Hienot teeharrastajat kun eivät tietenkään pilaa teetään maidolla. Minä selitin tytöille, että minusta makunautinto mustan teen kanssa jää vajaaksi ilman maitotilkkaa, niin moukkamainen teeharrastaja minä olen.

Lasteni kysymys ei ollut tuomitseva vaan ihaileva. He kun ovat siinä iässä jossa täytyy käydä sisäinen kamppailu aina ennen kuin käyttäytyy eri tavalla kuin muut, iässä, jossa on luontaista käyttäytyä hyvin muita matkimalla. Jos fiini teehuone on niin sitä mieltä ettei maito kuulu teehen ettei sen uumenista löydy pisaraakaan maitoa, lapseni eivät ainakaan olisi uskaltaneet siellä juoda minun saappaissani teetään maidon kanssa. (Paitsi jos äiti edellä.)

"Mä oon kuulkaas tytöt jo siinä iässä että mä kehtaan tehä just sitä mitä mä itte haluan", vastasin ja siemailin nautinnolla teekupistani.

Heti perään kehtasin vielä vaihtaa vauvani vaipatkin siinä keskellä hienoa teehuonetta, josta puuttui niinkin rahvaanomainen paikka kuin vessa / vauvanhoitopiste.

teehuone.jpg

Ei se nyt ihan näin hieno paikka ollut ;-) Onneksi.

Missä asioissa te lukijat olette oppineet uskaliaammiksi ja kehtaavammiksi iän karttuessa? :-D