Lootus imee maitoa rinnoistani kymmenisen kertaa vuorokaudessa. Välillä kerran, pari vähemmän, mutta vastapainoksi on päiviä joina hän olisi tissillä koko ajan. 

Äidinmaito on ihmeellinen juoma. Kun vauva alkaa juoda, alkumaidot ovat niin vetiset että ne tyydyttävät vauvan janon. Myöhemmät siemaukset ovat kermaisia. Keskimäärin äidinmaidossa on rasvaa neljä prosenttia, ja jos sen nauttii pullosta / vauva juo korviketta, rasvansäätelyhyötyluksussysteemi jää pois.

Rinnat ovat ihmeellinen kone. Vauvan sylki lähettää rintojen kautta äidin aivoihin monenlaisia tärkeitä viestejä. Tärkeimmät liittyvät vauvan terveydentilaan; jos on käynnistynyt mikrobihyökkäys, äidin elimistö lataa äidinmaitoon äkkiä kaikki mahdolliset vasta-aineet, jotka vauvaa voisivat auttaa. Eli vauva voi käytännössä sairastua vain sellaisiin tauteihin, joille äidinkään immuniteettijärjestelmä ei voi mitään. (Juuri nyt podemme kumpikin Lootuksen kanssa tämmöistä flunssaa.)

Ympäri vuorokauden tosi paljon imevä vauva (sellainen joka käyttää huvituttina äitiään eikä tuttia) lähettää äidin aivoille myös sellaisen viestin, ettei munasoluja tarvitse laskea liikenteeseen, koska tässä vauvassa on niin paljon tekemistä ettei uutta vauvaa tähän rakoon tarvita. Kuukautiset pysyvät poissa.

Vielä yksi lisäys lottovoitto syntyä Suomeen -listaan: minun äidinmaitoni ei sisällä torjunta-ainejäämiä 400-800 % yli sallittujen rajojen! Satyamev Jayate -sarjan katsominen järkyttää kerta kerran jälkeen, ruokajaksossa kerrottiin, miten täynnä myrkkyjä pelloilta intialainen ruoka nykyään on.