Menin eilen Prisman sovituskoppiin sovittamaan imetysliivejä. Vauva, kuukauden ikäinen kun jo on, oli mukana kaupassa ja ystäväni ystävällisesti hillui hänen ja vaunujen kanssa naistenvaateosastolla. Heti kun sain itseni puolialastomaksi kopissa, vauva vinkaisi, ja samassa rintani alkoivat tulvia. Kyllä. Eipä aikaakaan kun sovituskopin lattia lainehti, eikä vain lattia vaan myös penkki ja seinät ja ovikin saivat maitopesun. Kiljaisin ystävättärelleni että iik, riennä apuun. Hän toi minulle vauvan, jotta maito päätyisi jonnekin muualle kuin kopin lattialle ja seinille. Sitten hän alkoi kaivella rattaitten alta kapsäkeistäni harsoa ja lopulta meitä oli kopissa kolme kun minä imetin ja ystäväni jynssäsi koppia puhtaammaksi harsolla. Vaunut jäivät siinä hötäkässä tietenkin kopin eteen, ihmisten kulkureitin tukkeeksi...

Olen varmaan ennenkin kertonut etten kestä katsoa nolojen tilanteiden miestä Mr Beania koska oma elämäni on liian samanlaista ja tunnen liian suurta myötähäpeää. Vauva-parkani... hän sai muuten eilisessä postissa oman Kela-kortin, täysi kansalainen jo!

Huumorilinjalle kun lähdettiin, niin tiedättekös, mitä ei ainakaan pidä mennä syömään ensimmäisillä treffeillä?

Ishq-ender kebabia!

Ha ha haaa, tälle kaverini keksimälle vitsille hirnun kolmatta päivää. Se ei kuitenkaan aukea kaikille ellen kerro että ishq on hindiksi Kuolematon Rakkaus. Ja joka toisen turkkilaisen kebabbipaikan nimihän on Iskender Kebab. (Vitsiin mitenkään liittymättä, Iskender = Aleksanteri Suuren sikäläinen nimi, häntä ihaillaan suurena sotapäällikkönä muslimimaissakin).

Huumoria, joka menee joiltain osin ohi jos ei osaa hindiä mutta ei liian paljon, oli myös viimeksi näkemässäni Bollywood-musikaalissa It's Entertainment. Suosittelen kuitenkin koska suurimmaksi osaksi vitsit aukenevat ja upouusi filmi on oikein hauska.

Akshay esittää Aku Ankkaa, tarkoitan siis henkilöä, joka tekee vaikka miten montaa työtä eri aloilla, mutta epäonnistuu jatkuvasti silti. Hänen tyttöystävänsä (jota esittää minulle uusi kasvo Tamannaah Bhatia) isä on sitä mieltä että tyttären sulhasen ainoa laatukriteeri on rikkaus. Akshayn, filmissä Akhilin, rahat valuvat vanhalle isälle, jota hoidetaan tyyriissä sairaalassa. Kohtalon korttipakka menee kuitenkin ihan levälleen kun Akhil saa selville totuuden syntyperästään, ja hän lähtee jäljittämään juuriaan Thaimaahan.

Kerrankin Bollywoodin postikorttimeininki, viedään toiminta kaukaiseen maahan niin katsojat saavat nauttia maisemista joita heillä ei ehkä ikinä ole varaa matkustaa katsomaan, toimi minullekin joka en ole koskaan käynyt Thaimaassa (yleensä tuo etäännytys kun tehdään Euroopassa jolloin eurooppalaiskatsoja saattaapi huokaista että tylsää).

Elokuvassa on sööttejä, taitavia lemmikkieläimiä, joilla on tarinan kululle ratkaiseva rooli, sekä paljon huumoriviittauksia muihin Bolly-filmeihin ja Bollywoodin kliseisiin. Enemmän filmejä katsellut saa herkutella. Akshayn dialogi on aivan hulvatonta, mutta se on se osuus mistä ihan täysillä nauttiakseen pitäisi osata hindiä paremmin kuin mitä vaikkapa minä osan.

Mielenkiintoista, muuten, miten Bollywood on muuttunut tuossa vanhemmat-vastustavat-avioliittoa -asiassa; nykyään filmien vanhemmat antavat aikuisten tyttäriensä seurustella ja jopa yöpyä poikaystävän luona, mutta silti he päättävät visusti siitä, kenen kanssa tytär avioituu. Tämän täytyy heijastaa todellisuutta. Mitä ilmeisimmin sen intialaisten hyväosaisen neljäsosan, joitten elämästä filmit kertovat, parissa neitsyys ei enää ole sen suuremmassa arvossa kuin Euroopassakaan. Seurustelukokeilut ovat OK. Siltikin sydänten särkeydyttyä intialaiset nuoret päätyvät mitä luultavimmin vanhempiensa puoltamaan järjestettyyn avioliittoon.

Vielä vähän nimitriviaalia, hindin kielen sana tamanna, joka on päätynyt sankaritarta esittäneen näyttelijättären etunimeksikin, merkitsee jonkin asian innostunutta odotusta, haavetta jostain, minkä arvelee toteutuvan. Opin tämän mieheltäni vain pari päivää ennen kuin näin leffan, hauska yhteensattuma joka liimasi sanan mieleeni pysyvästi :-D