Lisää asioita, jotka eivät yllätä meitä, koska tämänhän voi lukea Bhagavad Gitastakin:

Lootus on jo useasti liittänyt pienet kämmenensä yhteen alttarin äärellä isin siellä rukoillessa. Hän usein hymyilee kuullessaan uhrikellon kilinän. Hän rauhoittuu kuullessaan hengellistä musiikkia (kuuntelen sitä nytkin jotta vauva pysyisi unten mailla sitterissään, silloin minun on helpompi kirjoittaa). Tästä kuvasta voinee erottaa tuon V:n muotoisen syntymämerkin, "Vishnun jalanjäljen", otsalla. Vishnun jalanjälki sielun uudessa ruumiissa merkitsee, että sielu oli Vishnun palvoja jo edellisessä elämässään, tulkitsevat intialaiset.

Bhagavad Gitasta voi siis tarkalleen ottaen lukea Arjunan huolen siitä, miten käy niille, jotka omistavat elämänsä hengellisyydelle mutta lankeavat ja epäonnistuvat sitten kumminkin valaistumisessa. Eikö silloin elämä ole mennyt hukkaan kaikin puolin, kun ei saanut kunnolla kumpaakaan lajia, ei maallisia itsekkäitä nautintoja eikä hengellisyyttä?

Krishna vastaa, ettei yksikään askel hengellisellä tiellä mene hukkaan. Se on talletus pankkiin, jossa säästöt säilyvät ikuisesti. Säästämistä voi jatkaa seuraavassa elämässä. Jumalan luo taivaltamisen tosissaan aloittanut mutta kesken kaiken kuollut henkilö syntyy, näin Krishna lupaa, seuraavassa elämässään sellaisiin olosuhteisiin, jossa hengellisen polun taivaltamista on helppo jatkaa. Helpointa sen jatkaminen on perheessä, jonka vanhemmat ovat antautuneet Jumalalle.

Tällaista sielua voi kutsua luokseen. SIksipä Jumalalle antautuneet hinduvanhemmat pyrkivät olemaan tekemättä lapsia silkalla seksillä, vaan rukoilevat ja toistavat mantraa ensin, ja äiti voi merkitä ruumiinsa maalaamalla siihen Vishnun jalanjälkiä gheellä tai vedellä. Tällaisen lapsenteon vastakohdaksi voi pyhistä kirjoistamme poimia sen, että nainen tulee vahingossa raskaaksi humalassa, jolloin armollinen Shiva usein vapahtaa jonkun kummittelevan, onnettoman sielun, sijoittamalla tämän humaltuneen naisen kohtuun. Ihan yhtä arvokas sekin sielu, sekin lapsi tietysti on, mutta hengellisyydestä kiinnostuneet hinduvanhemmat pyrkivät yleensä kutsumaan luokseen jo valmiiksi varmasti samanhenkisiä sieluja.

Meitä Krishnaa palvovia vanhempia kehotetaan muistamaan, että lapsemme voivat olla hengellisesti edistyneempiä kuin me itse. Ja samaan aikaan: jos he eivät haluaisi mitään muuta kuin Jumalan, he eivät olisi täällä taas. Krishnalainen lapsi voi yhtä aikaa olla hyvin harras ja hyvin paljon maallisten ilojen perään. Intiassa nämä lapset saattavat tanssia diskossa aamuyöhön ja marssia suoraan sieltä temppelin varhaisaamun jumalanpalvelukseen.