Mitäpäs jos olisit ollut brittiteinipoika 99 vuotta sitten, etkä olisi halunnut lähteä ensimmäiseen maailmansotaan?

Sanon 99 vuotta sitten, sillä vielä 100 vuotta sitten nuoret britit pitivät sotaan lähtöä hohdokkaana ja uljaana seikkailuideana. Pian kuitenkin selvisi, millaista on sodankäynti moderneilla aseilla. Miten yli satatuhatta ihmistä saattoi kaatua parissa päivässä ja sama taistelu helvetillisissä olosuhteissa jatkua monta kuukautta. Eipä ihme, että vapaaehtoisia sotaanlähtijöitä oli yhä vaikeampi värvätä rintamalla kuolleitten tilalle.

Brittihallinto keksi kaksi nerokasta ideaa ongelman ratkaisemiseksi. Ensinnäkin jos kaveriporukka ilmoittautui sotaan, heille taattiin, että he saisivat pysyä ja taistella kaveriporukkana ja jopa keksiä yksikölleen nimen. Tästä tulikin suosittu idea (ehkäpä miehet ennakoivat että pian kaikki kynnelle kykenevät pakotetaan rintamalle, joten olisihan sinne toki hauskempi lähteä kavereitten kanssa!), jonka huonoksi puoleksi osoittautui, että monen kulmakunnan kaikki miehet kuolivat kerralla naapurusten muodostaman yksikön räjähtäessä ilmaan, eikä kotiin palannut juuri ketään.

Toinen oli varsinainen psykologinen neronleimaus. Hallitus värväsi kauniita nuoria naisia kiertueelle, joka ilmeisesti kattoi koko Iso-Britannian.

Näiden naisten työnä oli bongata kadulta kaikki asekuntoisen näköiset nuoret miehet, ympäröidä heidät ja nolata heidät julkisesti solvauksin ja pelkuruussyytöksin, niin, että mahdollisimman monet näkisivät ja kuulisivat tämän shown. Nuorukaisiin kiinnitettiin pelkuruuden merkiksi valkoinen sulka.

Tämän käsittelyn koettuaan lukemattomat nuoret miehet pestautuivat sotilaiksi. Häpeä oli vaan niin musertava.

Mietin tänä aamuna, että minun mieheni olisi kyllä lähtenyt ihan ilman sulkakäsittelyäkin rintamalle, luultavasti aivan ensimmäisten joukossa. Hän on niin läpeensä kshatriya. Hän kaipaa kilpailuja ja voimankoitoksia ja haaveilee taisteluista. Tavallinen elämä ilman moisia saa hänet levottomaksi, ja häntä harmittaa, että hän on liian vanha hakemaan Suomen armeijaan.

Siinäpä jotain, mitä minun on hirveän vaikea ymmärtää. En todellakaan ole samaa kastia. Mutta kaipa samanlaisia miehiä, jotka mieluummin lähtevät mukaan sotaan kuin ovat lähtemättä, on lopultakin jopa miesten enemmistö. Ainakin maailmanhistoriassa. Ei kai sotia muuten olisi.