Tänä aamuna pyykkitupa oli aivan pesupulverissa ja minulta meni kauan siivota pulveri pois pesukoneesta, koska arvelen, että ainakin osa Shantin allergisista kutinaoireista johtuu muun kuin allergiaystävällisen pesupulverin käytöstä. Huomasin harmikseni myös, että jälleen joku oli ilman vuoroa ja lupaa roikottanut pyykkejään siellä koko yön niin että olivat kaikkien tiellä kuivaushuoneessa.

Lapset menivät päivällä muutamaksi minuutiksi pihalle ja palasivat kertomaan, että pyykkituvassa joku mies on ottamassa pyykkejäni pois koneesta, vaikka meillä on pyykkivuoro meneillään. Säntäsin sinne vimmaisessa mielentilassa kysyäkseni, tunteeko sekukasielläikinäolikaan pyykkituvan sääntöjä ollenkaan. Siellä oli kuivauskonetta tyhjentämässä eikä suinkaan minun pyykkejäni koskemassa kaksi alkoholilta löyhkäävää parikymppistä supisuomalaista miestä, toinen ilman paitaa, ja valtava paketillinen kaljatölkkejä. Kysyin heiltä, voisivatko he ensi kerralla siivota jälkensä sääntöjen mukaisesti, jos nimittäin pesupulverisotkut kuuluivat heille, ja perustelin pyyntöäni sillä mitä hankaluuksia tilanne aiheuttaa allergiaperheelle. He vimmastuivat, kirosivat ja huusivat että eivät kuulu, he käyttävät vain nestemäistä pesuainetta, ja työnsivät todisteeksi pesuainetölkkinsä nokkani eteen.

Olin siis syyllistynyt väärään tuomioon pesupulverisotkusta miesten ulkoisen olemuksen ja päihtymyksen / krapulan perusteella. Pyysin heiltä anteeksi ja pesukoneita tyhjennellessäni yritin jutella mukavia, ja melkein keskustelu lähtikin paremmille laitumille, tai ainakin toinen mies rupesi jo vastailemaan ystävälllisyyteeni ystävällisyydellä, kun äkkiä paidaton mies alkoi puolestaan syyttää minua siitä että hänen pyykkinsä aina revitään alas kuivaushuoneesta ennen aikojaan, ja arveli, että kuivaushuoneessa yhä heiluneet pyykit olivat minun. Hän jatkoi purkamalla pahaa oloaan siitä että naapurit aina valittavat heistä ja soittelevat poliisit, ja viimeistään siinä kohtaa ymmärsin, että tässä ovat nyt ne naapurit, jotka ovat aina äänekkäästi kännissä ja joitten piha on kaatopaikka joka pursuaa piha-aidan ali, ja jotka ovat puhuneet pelottavan ilkeästi pihan lapsille (eivät kylläkään minun lapsilleni). Tiesinkin jo heidän saaneen häädön ja olinkin salaa hieman huvittunut kun nuori mies karjui viinanhuurulta haisevalla suullaan että on jo pitkään halunnut pois tästä paskasta taloyhtiöstä ja torstaina hän vihdoin pääseekin pois. Tapa tuokin ilmaista että on saanut häädön, ja ihanaa että lähtee jo torstaina! Lopulta hän uhkaili, että uskallapas akka repiä hänen pyykkinsä pois kuivaushuoneesta hänen laillisen kuivausaikansa aikana. Minä en voinut olla toteamatta rauhallisesti, että jos hänellä oli pyykkivuoro klo 8-10, hän saa sääntöjen mukaan käyttää kuivaushuonetta klo 10-12 eikä sen pitempään, eli enää puoli tuntia. Joten ehkäpä se, että hänen pyykkinsä aina revitään alas naruilta, johtuu siitä, ettei hän ole pannut tätä sääntöä merkille. Mies vastasi siirtämällä oman varauslukkonsa, joka oli huomisen kello 8-10 kohdalla, teatraalisesti 10-12 kohdalle ja karjui että jumankauta kuten näen vuoro on nyt hänen ja että jos en usko voin pyytää mieheni katsomaan niin selvitetään asia (tarkoittikohan hän että nyrkein?). Totesin rauhallisesti, että tänään on 3.6. eikä 4.6. ja että minun varaukseni on 3.6. kohdalla 10-12. Mies selvästikin tajusi minun olevan oikeassa, mikä kävi hänen egolleen, koska hän jyrisi lisää uhkauksia. Tai eihän hän varsinaisesti mitään selvää uhkausta ääneen sanonut, hoki vain että uskallappas, niin... Samaan aikaan se rauhallisempi mies yritti puhua puhelimeen ja sen verran sain selvää että joku oli nukkunut pahasti pommiin. Viinanhajusta päätellen ei mikään ihme. Siksi jannut pyörivät siis liian myöhään pyykkituvassa.

Olin koko ajan ihmeen tyyni ja peloton, tunsin Krishnan antavan minulle voimaa, jota minulla ei olisi omasta takaa ollut. Mutta jätettyäni märät pyykkini kuivauskoneeseen, joka oli tyhjä, ja palattuani kotiin, aloin täristä ja itkeä. Dharmis soitti juuri silloin ja vuodatin hänelle tapahtumia. Hän sanoi että jos en kestä tilannetta, voin soittaa poliisit, mutta valittaminen mihinkään tuskin enää auttaa kun tyypit ovat tosiaan jo saaneet häädön. Niin. Tuntui joka tapauksessa kuin pyykkini olisivat panttivankina pyykkituvassa, jonne en halunnut palata... Lapset sanoivat, että harmi kun Dharmapati ei ollut paikalla pyykkituvassa, mutta minä olin siitä kiitollinen. Ties vaikka olisivat käyneet käsirysyyn hänen kanssaan, tai kenen tahansa minun vuorosanani sanoneen miehen kanssa! 

Dharmapati soitti itse asiassa koska oli huomannut, että Flamingon vesipuistossa on nyt alennusviikko menossa ja halusi lähteä koulunsa jälkeen sinne. Lapset tietenkin tarttuivat tarjoukseen. Nyt ovat kaikki kolme siellä ja minulla työrauha! En viitsinyt lähteä mukaan, kun töitä on rästissä, kun en mahdu enää uimapukuuni, ja kun vesipuiston parhaat paikat pelottavat minua masuni takia, on parempi pysyä poissa vaan kiusausten ääreltä.