Oletteko tulleet ajatelleeksi, miten monilta asioilta iho muuta ruumista suojaa?

Olemmeko tulleet ylipäätään ajatelleeksi edes, että meillä on iho?

Minä oivallan nykyään jatkuvasti tällaisia suuria anatomisia asioita, joita olen typerästi pitänyt itsestäänselvyytenä, ja ne saavat minut tuntemaan nöyrää kiitollisuutta Luojan suuruuden edessä. Näitä oivalluksia tulee, kun autan miestäni tentteihin lukemisessa. Käännän vaikeasti ymmärrettävää kieltä selkeämmäksi suomeksi.

Iho suojaa meitä kolhuilta, bakteereilta, auringon valolta, lämmöltä, haitallisilta aineilta ja kivulta.

Iho muodostuu suojakerroksesta suojakerroksen perään.

Pinnalla on orvaskesi. Sen läpi on vaikea päästä, esimerkiksi vesi ei pääse sen läpi ja siksi voimme uida eikä meidän kehoista tule vesi-ilmapalloja. Orvaskeden päällä on rasvaista talia, joka auttaa ihoa hylkimään vettä. Orvaskedessä ei ole verisuonia ja sen päällimmäiset solut ovat kuolleita. Siksi ihon pinta ei ole liian herkkä. Päällimmäisen solukerroksen nimi on sarveiskerros eli marraskesi (marras = kuollut, niin kuin marraskuussa Suomen luonto näyttää kuolleelta) ja se hilseilee pois. Jos tulee syvä haava, joka menee orvaskeden läpi verinahkaan, sitten sattuu, koska verinahassa on niin paljon hermosoluja.

Orvaskeden alla on siis verinahka. Siellä on paljon verisuonia, joista iho saa ravintoa, ja hermosoluja, joilla ihminen tuntee kosketuksen ja kivun.

Verinahan alla on ihonalaiskudos, joka tukee ihoa ja kiinnittää sen lihaksiin, rustoihin ja luihin. Ihonalaiskudos on tehty rasvasoluista. Rasva on kehon energiavarasto. Laihalla ihmisellä varasto on pienempi eli ihonalaiskudos on paljon ohuempi kuin lihavalla ihmisellä. Naisilla on ihonalaiskudosta yleensä joka puolella ja siksi naisen vartalo on pehmeämpi kuin miehen vartalo. Rasvasolut voivat olla paksu kehoa suojaava muuri.

Ihon päällä asuu hyviä bakteereita, jotka tekevät ihosta happaman. Monet pahat bakteerit ja pieneliöt eivät tykkää happamasta joten hapan on hyväksi.

Auringon ultraviolettisäteily on haitallista keholle. Verinahassa on melanosyyttejä, jotka tuottavat melaniinia. Melaniinin tehtävä on pysäyttää ultraviolettisäteily. Melaniini siirtyy melanosyytistä ihon orvaskeden soluihin ja karvoihin. Tummaihoisilla ihmisillä on paljon melaniinia, valkoihoisilla vain vähän, mutta kun aurinko paistaa kuumasti, melanosyytit alkavat tuottaa ahkerasti melaniinia ja siksi valkoinenkin iho ruskettuu.

Ihonvärejä, jotka sietävät aurinkoa paremmin kuin omani.

Iho myös erittää kaikenlaista, mutta ei mitään turhaan.

Ihon talirauhasista tulee rasvaista talia, joka voitelee ja suojelee ihoa.

Hikirauhaset erittävät hikeä. Hiki poistaa ruumiista lämpöä. Lisäksi kämmenissä hiki helpottaa kiinni tarttumista ja jalkapohjassa jalan pysymistä maassa ja lattialla.

Suuria hikirauhasia on kainaloissa ja sukuelinten ja peräaukon lähellä. Niiden eritteet saavat ihon bakteerit tuottamaan haisevia yhdisteitä. Jokaisella ihmisellä on erilainen ominaishaju, ja siinä olisi ihan oman kirjoituksen paikka, mihin sitä tarvitaan.

Ihon rauhasia ovat myös korvavaharauhaset, joista tulee keltaista mömmöä korviin, ja maitorauhaset, joista tulee äidin tissimaito vauvalle.

On tärkeää, että ihmisen ruumiinlämpö säilyy aina samana eli noin 37 celsiusasteessa. Siksi iho hikoilee kun ihmisellä on kuuma.

Ihonalaiskudoksen rasva taas estää lämmön karkaamisen. Lihava ihminen kestää paremmin kylmää kuin laiha ihminen.

Karvat eivät sen sijaan lämmitä ihmistä (paitsi tukka päässä) koska ihmisellä on liian vähän karvoja. Ihmisellä on kuitenkin verinahassa karvankohottajalihaksia, jotka nostavat karvat pystyyn kun ihmisellä on kylmä. Esivanhemmillamme oli ja monilla eläimillä on paljon karvaa, joka pörhistyy ja lämmittää kylmässä.