Tykkäättekös te lukijat mustasukkaisuudesta? Onko se teistä typerää toisen ihmisen manipulointia ja rajoittamista, joka kumpuaa mustasukkaisen osapuolen heikosta itsetunnosta? Vai onko niin päin, että jos toinen ei osoita mustasukkaisuutta ollenkaan, tulee sellainen olo, että välittääköhän se edes minusta?

Minussa on sellainen valuvika, että loistan kuin aurinko ja sähköistynkin vielä jos mies osoittaa mustasukkaisuutta ja omistamisenhalua. Eipä sillä, että antaisin sille tahallani aihetta, sitä hupia en uskonnollisista syistä itselleni suo. Yritän seurailla sellaista hinduvaimon ideaalia, että muut kuin oma mies pidetään poissa silmistä ja ajatuksistakin, elleivät silmäykset ja ajatukset ole äidillisiä / sisarellisia. Kuulemma (uskontoni mukaan) tällä tavalla toimiva mutta kuitenkin aviomiehelleen hellä ja suopea vaimo on uskollisesti siveä ja tämä hyve paitsi kohottaa hänen sielunsa yleviin korkeuksiin, myös antaa hänelle maagista vaikutusvaltaa maailmankaikkeuteen. Jumalatkin kuuntelevat rakastavaa uskollisen siveää vaimoa! Tietenkin samat säännöt koskevat hengellisyytensä vakavasti ottavia miehiä yhtä lailla. Hindulainen mytologia tarjoaa runsaasti esimerkkejä siitä, miten suurmiehet ovat tuhoutuneet, koska eivät ole malttaneet pitää ajatuksiaan poissa muista naisista kuin vaimostaan.

Vaan hi hii, kylläpä nautin olostani eilen, kun kävimme vakiokirpparillamme lähinnä saamassa huonekalutarjonnasta ideoita ja suunnittelemassa, mihin himskattiin sijoittaisimme Lootuksen vaatteet (isoille lapsille löysin samalla viidellä eurolla140-senttisen Marimekon puseron, kuin uuden, tänään Anandilla päällä). Tuttu myyjä moikkasi minua ja minä häntä, ja Dharmis murahti, että eipäs katsella vieraita miehiä siellä ja piti minut visusti silmissään.

Itse asiassa olemme tuon puheliaan myyjän kanssa kumpikin jo sinuiksi tulleet ja paljon jutelleet aiemmilla ostoskerroilla. Kerran hän kertoi, ihan Dharmiksen kuullen kylläkin, nähneensä minusta unta. Heti perään hän kertoi toivovansa että hänelläkin olisi joskus sellainen parisuhde kuin meillä, koska minusta ja Dharmiksesta kuulemma huokuu yhteensopivuus.

Mutta että vieras mies näki minusta unta! Aina siitä kuulemisesta pitäen Dharmapati on suhtautunut mainittuun, kieltämättä ihan charmanttiin myyjään puolihumoristisen kilpailuhenkisellä varauksella. Dharmiskin sähköistyy, rupeaa oikein urostelemaan omistajan elekielellä kun tuo toinen mies liikkuu lähistöllä. ;-) Pienet ovat huvini, jostain syystä tämä jaksaa vaan tuottaa lämpöä rintaani. Mustasukkaisuuden roihahduksista voimme turvallisesti nauttia kun tiedämme kummankin seuraavan, ei puolison käskystä vaan omasta sisäisestä hindulaisesta vakaumuksestaan, uskollisen siveyden ideaalia.

Hyväksyttävä mustasukkaisuus jos mikä vaihtelee maan ja kulttuurin mukaan. Suomi sijoittunee tällä akselilla varsin vapaamieliseen päähän; mies ei voi mitään, jos nainen haluaa viettää aikaa toisten miesten kanssa, ja jos mies yrittää voida sille jotain, hän saa pian naiselta kenkää, kun nainen loukkaantuu luottamuksen puutteesta. Jos Euroopassa pysytään, toinen ääripää saattaisi olla Turkki. Turkkilaiset itse ovat minua valistaneet, että siellä miehet saavat väkivaltaan asti yltyviä mustasukkaisuuskohtauksia, jos toinen mies edes tarkastelee himokkaasti omaa naista. Väkivalta ei siis kohdistu naiseen vaan toiseen mieheen, ja tätä kutsutaan naisen kunnian suojelemiseksi. Vaan mitenkähän vapaa turkkilainen nainen sitten on tuollaisessa ilmapiirissä liikkumaan, jos joka askeleella pitää pelätä, että aiheuttaa tappelun.

Minä olen ollut valtaosan elämästäni suomalaisella linjalla ja kaveerannut poikien kanssa, ihan kuin välillämme ei olisi mitään, niin kauan kun kaveruutta on voinut kestää. Oikeastaan vasta kolmikymppisenä katsoin silmästä silmään omaa toimintaani ja tulin tajuamaan, miten paljon tuhoa olen viattomasti ja tahtomattani saanut aikaan. Miten monta kertaa on käynyt niin, että joku poika / mies on minuun ihastunut, tai minä johonkin mieheen / poikaan, vaikkei se ollut tarkoitus. Miten monesti olen kyllä naisen vaistollani tajunnut toisen olevan minuun lätkässä, mutta sulkenut siltä silmäni voidakseni jatkaa tilanteesta nauttimista, ja pahentanut ongelmaa. Riutunut itsekin kaipuusta ja pumpannut siihen ilmaa muka viattomilla tapaamisilla sen sijaan että olisin vain kartellut vaaran lähdettä. Kävin nämä muistot, tunteet ja ajatukset läpi jo ennen kuin tutustuin Dharmapatiin, ja prosessi teki minut paljon varovaisemmaksi kaverisuhteissani heteromiehiin. Siksi pystyn hyväksymään hänen ei-eurooppalaisen näkemyksensä, jonka mukaan jos (hetero)miehet ja naiset ystävystyvät, siitä seuraa seksiä, sydänsuruja tai kumpiakin - vaikken tuota näkemystä itse suomalaisena ehdoitta allekirjoitakaan.

Jännää. Täytän kohta 35, ja kun katson elämääni taaksepäin, tajuan maailmankatsomukseni kuitenkin suojelleen minua miehiltä. Montakohan kertaa olisin nuorena vaihtanut miestä, kokeillut ja pettynyt niin monien muiden naisten lailla, jos en olisi uskonut dharmaan, joka suojelee minua niin kauan kun minä pysyn dharman taikapiirissä? Pysyin uskollisena, eikä avioeroni liittynyt muihin miehiin. Erotessani tiesin, etten enää haksahtaisi ihastuttavaankaan mieheen, joka ei jakaisi maailmankatsomustani. Olin tullut siihen tulokseen, että muunlaisen parisuhteen onnistuminen olisi arpapeliä kehnoilla kertoimilla. Ei yhteinen uskontokaan onnistumista takaa, mutta ainakin sille on huomattavasti paremmat edellytykset, jos osapuolet kunnioittavat samoja moraaliperiaatteita ja arvostavat suuresti toisiaan niitten seuraamisen tähden, kuin jos osapuolten arvojen ja uskollisuuskäsitysten yhteensopivuus on sattumanvaraista.