Jo kolmasluokkalainenkin osaa tehdä tämän päätelmän: "Jos Jumala olisi olemassa, maailmassa ei olisi pahuutta." Näin oli eräs poika kaksosten luokalla perustellut, miksei Jumalaan usko.

Me hinduthan selitämme ongelman pois karman lailla. Ihmiskuvamme on sellainen, että ihminen elää joko oman itse hankitun karmansa kannattelemana - tai sitten hän voi luopua siitä ja antautua Jumalalle ja hyväksyä Hänen tahtonsa. Suurin osa ihmisistä ei oikeasti tahdo antautua Jumalalle (he puhuvat tälle korkeintaan kun haluavat jotakin), eikä Jumala heidän tahtoaan kunnioittaen sekaannu heidän elämäänsä, vaan antaa karman hallita sitä. Silloin paha poikii pahaa, mutta hyvä poikii hyvää ja karmaansa voi parantaa tekemällä ystävällisiä, oikeamielisiä, epäitsekkäitä tekoja. Karma jatkuu kuoleman rajan yli uuteen elämään. Kun näitä miettii, uskonnot, joista sielunvaellus puuttuu, tuntuvat minustakin reikäisiltä ja ymmärrän poikaa lasteni luokalla.

Toinen syy, mikseivät nykyeurooppalaiset yleensä ottaen ole järin kiinnostuneita Jumalaan uskomisesta, on tieteellisen maailmankuvan mahdollistama teoria, jonka mukaan elämän kerran synnyttyä evoluutio mutaatioineen, luonnonvalintoineen ja seksuaalivalintoineen pitää täällä automaattisesti jöötä. Että mitään Korkeinta ei tarvita. Omasta mielestäni evoluutio on jumalten työkalu ja he ovat sitä ohjanneet, enkä koe mitään ristiriitaa ihmisapina-menneisyytemme opiskelun ja uskontoni välillä, mutta moni muu kokee uskonnossa kuin uskonnossa, myös hindulaisuuden sisällä, että asiat ovat kirjaimellisesti ja vuodelleen juuri niin kuin oman poppoon tekstit sanovat. Silloin tieteestä tulee uhka.

Ihan oikeakin uhka, nimittäin ihmisoikeuksille, tieteellinen näkemys ihmiskunnan alkuperästä on ollut kun se on sellaiseksi valjastettu. Charles Darwinin levittämiä ajatuksia käytettiin tuoreeltaan nimittäin paljon muuhunkin kuin perinteisen kristillisen moraalin ja yhteiskuntahierarkian romuttamiseen. Aika hyytäviinkin aatteisiin.

Evoluutiosta muotoiltiin uudenlainen oikeutus siirtomaavallalle, ei-eurooppalaisten orjuuttamiselle ja kansanmurhille. Julmat valkoiset maailmanvalloittajat tulkitsivat Darwinin tutkimustuloksia niin, että valkoinen rotu edusti evoluution huippua, ja muut kansat niitä, joitten vääjäämättä kuului evoluutiotaistelussa hävitä. Moni epätasa-arvoisen järjestelmän edunsaaja syleili ilomielin tätä uutta ajattelumallia, joka korvasi kristittyjä jo kovasti vaivaamaan käyneen ongelman: eikö ole väärin tehdä jatkuvasti ja järjestelmällisesti pahaa toisille ihmisille vain siksi että he eivät ole samannäköisiä kuin me? Voiko Jeesus mitenkään hyväksyä käytöstämme? Dilemmahan oli tuskallisen polttava varsinkin niissä alistetuissa maailmankolkissa, joitten kantaväestö oli jo käännytetty kristityiksi!

Oikeastaan kärjistettynä koko maailmankaupan nykytila ja räikeä eriarvoisuus ensimmäisen ja kolmannen maailman välillä on vuorattu näillä päätelmillä, vaikkei niitä enää ääneen myönnettäisikään.

Yksi syy sille, mikseivät tällaiset näkemykset ja puheet enää ole salonkikelpoisia, kumpuaa ylilyönneistä, jotka tunnetaan rotuhygieniana / eugeniikkana. Toisin sanoen monin paikoin maailmassa ihmisiä on sorrettu ja heidän oikeuksiaan poljettu todella törkeästi ja raa'asti, ja sitä on perusteltu ja oikeutettu "tieteellisellä ihmiskuvalla".

Kunnon rotuhygienistihän ajaa kaikin keinoin sitä, että yhteiskunnan "huonoa ainesta" estetään lisääntymästä, kun taas "eliittiaineksen" runsasta lisääntymistä tuetaan. Siitä voidaankin siten keskustella, mitkä ovat hyvän, mitkä huonon perimän merkkejä. Britanniassa eugeniikkaintoilijat olivat sitä mieltä, että hyvägeenisyyttä saattoi mitata perheitten varakkuudella, kun taas köyhyys oli heille kelvottoman perimän merkki. He yrittivät saada läpi lakeja, joilla köyhien lisääntymistä olisi häiritty, kun taas vauraita perheitä olisi tuettu valtiollisesti.

Tavalla tai toisella vammaisiksi leimattujen pakkosterilisaatiot olivat arkipäivää pitkään Suomessakin.

Pisimmälle rotuhygienia vietiin natsi-Saksassa, missä ei-toivotun väestön lisääntyminen estettiin tappamalla 6 miljoonaa juutalaista ja vielä melkoinen joukko romaneja, seksuaalivähemmistöjen edustajia ja toisinajattelijoita siinä sivussa. Samaan aikaan natsien eliittisotilaat pantiin harrastamaan seksiä nuorten kauniiden vaaleiden naisten kanssa, koska heidän jälkeläisistään haluttiin luoda kansalle uusia täydellisgeenisiä johtajia. Darwinta natsit pitivät suurena ajattelijana.

Rotuhygieniasta pyrittiin tekemään koko kansan aate kaikin keinoin, mikä näkyi ajan postimerkeissäkin.

Jos oikeisto rakastikin Darwinia, niin rakasti vasemmistokin. Darwinismista ammennettiin perusteita ja tukea marxilaisille yhteiskuntakäsityksille, joitten mukaan kehitys oli kulkeva väistämättä eteenpäin kohti sosialismia ja lopulta kommunismia. Darwinia voisi sanoa myös vihreän puolueen tai ylipäätään luonnonsuojelijoitten mieheksi, tarjosihan hänen uusi maailmankuvansa irtioton pahasta vanhasta myös niille, jotka halusivat sanoutua irti luontoa tuhoava luomakunnan herra -mallista: jos ihminen onkin eläinlaji muiden joukossa, hänellä ei ole oikeutta turmella muuta elämää vaan päin vastoin tällainen maailmankuva pakottaa kunnioittamaan kaikkea elämää, kaikkia elämänmuotoja!

Darwinin ajatuksilla on ollut paljon vaikutusta myös naisten vapautumiseen länsimaissa ja koko maailmassa. 1800-luvun feministit tarttuivat innolla Darwinin tarjomaan uuteen ihmiskuvaan, ja aivan erityisesti seksuaalivalintaan. Darwinhan osoitti, että luonnossa naaras valitsee uroksista kelpoisimman poikasensa isäksi. Tämä oli ristiriidassa sen Euroopan yläluokan parissa niin kovin yleisen tavan kanssa, että nainen painostettiin nuorena naimisiin vanhempiensa mielestä oikeaa yhteiskuntaluokkaa edustavan miehen kanssa, vaikka mies olisi ollut miten yökkis. Usein tuo mies oli vieläpä serkku tai muuten aika läheistä sukua. Euroopan yläluokka oli 1800-luvulla melkoisen sisäsiittoista ja se näkyi vammaisten jälkeläisten määrässä niin ilmiselvästi, että Charles Darwin (joka itsekin oli naimisissa serkkunsa kanssa ja vammaistenkin lasten isä) puhui jatkuvasti siitä, miten epäluonnollinen ja tuomittava tuo pariutumiskulttuuri oli.

Darwinista naiset, jotka halusivat muuttua passiivisista ja nöyryytetyistä suvunjatkamiskoneista aktiivisiksi toimijoiksi, kokivat saavansa tukijan! Heidän luonnollinen ja siksi pyhä velvollisuutensa olikin valita kumppaninsa itse - ja kehittää älyään ja ihmiskuntaa eteenpäin, ettei evoluutio polkisi paikoillaan ja degeneroituisi!