"Kaupunkeja hallitsevat varkaat, ja pyhät kirjat ovat saastuneet ateistien arvailutulkinnoista. Poliittiset päättäjät käyttävät kansalaisia kuin kulutustavaraa, ja niin kutsuttu papisto ja älymystö palvoo mahalaukkuaan ja sukuelimiään."

Mieheni reagoi maailmantuskaani panemalla minut lukemaan pyhästä kirjasta nimeltä Srimad Bhagavatam (tarkemmin ilmaisten kirjasarjasta), millaista aikaa elämme. Mehän elämme hindulaisten oppien mukaan Kali-yugaa, jonka voisi suomentaa pimeyden tai riitelyn aikakaudeksi. Dharmapatin mielestä minun ei kannata murehtia sitä mille en voi mitään, sitä minkä pyhät ovat jo ennalta nähneet.

Muinaisen kirjan osa numero 12 kieltämättä tuntuu monessa kohtaa kuvailevan meidän aikaamme varsin osuvasti:

"Kali-yugan aikana yksin rikkautta aletaan pitää ylhäisen syntyperän, hyvän käytöksen ja hienojen ominaisuuksien merkkinä. Lakia ja oikeutta saa vain oman vaikutusvaltansa nojalla.

Miehet ja naiset elävät yhdessä silkasta pinnallisesta viehtymyksestä. Bisneksissä menestyäkseen pitää petkuttaa. Naisellisuus ja miehekkyys määritellään seksuaalisen kokemuksen perusteella, ja ihmistä pidetään pappina pelkästään sillä perusteella että hän pukeutuu sellaiseksi.

Ulkoiset seikat riittävät ihmisen hengellisen tilan määritelmäksi, ja tällä logiikalla ihmiset myös loikkivat uskontokunnasta toiseen. Se, soveltuuko ihminen johonkin tehtävään, kyseenalaistetaan mikäli hän ei tienaa hyvin. Oppineitten tietäjien maineen saavat ne, jotka osaavat temppuilla näppärästi sanoilla.

Rahaton ihminen tuomitaan epäpyhäksi ja tekopyhyys hyväksytään hyveeksi. Avioliiton solmimiseen ei tarvita kuin suullinen sopimus, ja ihmiset pitävät pelkkää peseytymistä riittävänä aamurituaalina.

Jo se riittää tekemään paikasta pyhän, että se on syrjässä ja siellä on vesiallas, ja kauneuden arvellaan riippuvan kampauksesta. Vatsan täyttämisestä tulee elämän tarkoitus, ja julkeutta pidetään totuudenmukaisuutena. Miestä aletaan pitää osaajana jos hän onnistuu elättämään perheensä, ja moraalisia periaatteita seurataan vain maineen takia.

Ja kun maapallo näin täyttyy turmeltuneista ihmisistä, ne ketkä vain ovat vahvimpia kaappaavat poliittisen vallan joka yhteiskuntaluokassa.

Nälänhädän ja äärimmäisen kovan verotuksen ahdistamat ihmiset turvautuvat lehtiin, juuriin, lihaan, villihunajaan, hedelmiin, kukkasiin ja siemeniin ruokaa saadakseen. Kuivuuden lyöminä he raunioituvat kokonaan.

Kansalaiset tulevat kärsimään valtavasti kylmyydestä, tuulesta, paahteesta, sateesta ja lumesta. Lisäksi heitä kiduttavat riidat, nälkä, jano, sairaudet ja vakava ahdistuneisuus. Ihmisten maksimielinikä tipahtaa lopulta 50 vuoteen.

Ihmiset eivät enää suojele iäkkäitä vanhempiaan. Kali-yugan aikana ihmiset alkavat vihata toisiaan jopa muutaman kolikon takia. He päästävät irti kaikista ystävyyden siteistä ja ovat valmiita heittämään henkensä tai tappamaan jopa omat sukulaisensa.

Moukkamaiset ihmiset keräävät Herran nimessä lahjoitetut hyväntekeväisyysvarat ja ansaitsevat elantonsa pukeutumalla kuin pyhimykset ja esittämällä vaatimattomuusnäytöksiä. Ne, jotka eivät tiedä uskonnosta mitään, astuvat korkealle istuimelle uskoen puhuvansa uskonnollisista periaatteista.

Alaiset hylkäävät johtajan, joka on menettänyt rikkautensa, vaikka hän olisi harvinaisen esimerkillinen, pyhimysmäinen henkilö. Johtajat hylkäävät työkyvyttömäksi käyneen alaisen jopa vaikka hänen perheensä olisi palvellut johtajia sukupolvien ajan.

Lehmät hylätään tai tapetaan kun ne eivät enää anna maitoa.

Kaikista synkistä ennusteista huolimatta Kali-yugassa on yksi hyvä ominaisuus. Vaikka tuo aikakausi onkin oikea vikojen valtameri, sen aikana ihminen voi vapautua aineellisista siteistä yksinkertaisesti toistamalla Krishnan nimiä ja päästä ylös yliaistilliseen valtakuntaan."