Jos hengellinen arkielämäni pitäisi kiteyttää yhden kilvoittelumuodon kuvaukseen, saattaisin vastata, että se on kamppailua pahanilmanlinnuksi muuttumista vastaan. Se on jatkuvaa valppaillaoloa, ettei mikään elämän niin nopeasti ohikiitävistä ja siksi mitättömistä sattumuksista sysää mieltäni manaamaan omaa nokkaa kasvamaan, kynsiä koukistumaan, teräviä höyheniä ja sulkia puskemaan ihon alta.

Sillä vaikka muutoin suorittaisin kaikki uskonnolliset askareeni tyylipuhtaasti, Krishnaa ei kiinnosta saapua paikalle pahanilmanlinnun raakkuessa. Hän kuulee myös ääneen raakkumattomat raakunnat. Ajatuksemme.

Edes se, jos joutuu pahanilmanlintujen piirittämäksi, ei tarkoita ettäkö itsekin pitäisi tuohon parveen liittyä ja sen lauluja laulaa. Silloin varsinkin on parasta laulaa mantraa ja pyytää heikkoudessaan Jumalalta apua metamorfoosin pysäyttämiseen.

"Ihminen, joka ei pyörittele mielessään negatiivisia ajatuksia, raikastaa ilmaa kuin happea tuottava puu. Vaikkei tuo ihminen tekisi mitään merkittävää koko päivänä, hän on tuiki tarpeellinen, sillä hän virvoittaa ilmapiiriä ja ajatusmaailmaamme. Siksi meidän tulee pysyä valppaina ja olla rohkaisematta negatiivisia ajatuksia. Tällaista palvelusta me voimme kaikki tehdä, ja kaikki hyötyvät, mukaanlukien me itsekin", toteaa Easwaran.