Demoni Balista oli tulossa Universumin herra. Hän oli jo saanut valtansa alle kutakuinkin kaikki, ja jos hän vain suorituttaisi sata monimutkaista tuliriittiä, hänestä tulisi Indra, jumalten kuningas. Eikä Bali ollut demonisukujuuristaan huolimatta mikään paha tyranni, pikemminkin valistunut itsevaltias. Hänellä oli muun muassa tapana suoda suunnattomista rikkauksistaan köyhille kerjäläisille mitä nämä vain pyysivät.

Kun tuliriiteistä oli suoritettu jo 99, Balin luokse asteli kääpiö.

- Tämä on epäilyttävää, varoitti Balia Shukracariya, demonien guru. - Miten tuo tänne pääsi juuri kun riitit ovat päättymäisillään? Älä kuuntele häntä nyt! Ties vaikka olisi Vishnu valepuvussa ja aikeissa tärvellä riittisi, vain koska olet demoni!

Joku voisi kysyä, että mikä guru se sellainen on, joka neuvoo demoneja. Shukracariya on yksi suosikeistani hindulaisessa mytologiassa, tavattoman viisas tietäjä, joka haluaa valaista tiedolla niitä, jotka valoa ja tietoa eniten tarvitsevat: demoneita! Mikä palvelusasenne!

Bali ei kuitenkaan totellut guruaan.

- En olisi jumalten kuninkaan arvonimen arvoinen jos pyörtäisin periaatteeni ja käännyttäisin avunpyyntäjän pois, virkkoi hän ja otti Vamanaksi esittäytyneen kerjäläiskääpiön vastaan luvaten tälle, mitä tämä vain pyytäisi.

- Voisinko saada sen verran maata kun pystyn kolmella askeleella harppaamaan? kääpiö kysyi.

Taiteessa Vamana kuvataan usein jostain syystä pikemminkin lapsen kuin kääpiön näköisenä.

- Miten huvittavan vaatimaton pyytö minun kaltaiselleni suurmiehelle. Pyydä enemmän, saisit paljon enemmänkin kuin kolmen kääpiönaskeleen verran maata! Bali nauroi.

- Ei, kolme askelta riittää hyvin, sanoi Vamana.

Ja äkkiä hän suureni aivan käsittämättömän valtavaksi, ja harppasi kahdella askeleella koko universumin, tämän- ja tuonpuoleisen, yli. Ja loihti vielä niin, että kaikki läsnäolijat kykenivät tämän näkemään ja käsittämään. Ei jäänyt epäselväksi, kuka harmittoman kääpiön oloinen harppoja oikeasti oli. Tähän pystyy vain Vishnu!

- Mitä minä sanoin, mutisi Shukracariya.

- Vielä kolmas askel. Mihin jalkani asetan? Vamana hohotti.

Niin kuin jo todettiin, Bali ei ollut mikään typerä tyranni, vaan valistunut ja itse asiassa hyvin älykäs tyyppi. Hän hyväksyi saamansa opetuksen heti, ja totesi:

- Olet jo ottanut valtaasi kaiken. En voi tarjota enää kuin oman päälakeni.

Ja niinhän se on meidän kaikkien kanssa. Jumala ei ota meitä väkisin, meidän on tarjouduttava itse.

Vishnu-Vamana pani jalkansa hellästi Balin päälle ja muistutti:

- Himo ja ahneus eivät koskaan tule sammumaan sillä, että yritämme ne tyydyttää. Päin vastoin ne vain kasvavat kasvamistaan. Sinäkin, Baliseni, jolla oli käytännöllisesti katsoen jo kaikki, halusit vieläkin lisää, ylimpään mahdolliseen asemaan.

Bali myönsi auliisti että asiat olivat juuri näin. Hän oli parantunut kertaheitolla sokeasta vallanhimostaan.

Vishnu kuitenkin palkitsi mitä avokätisimmin Balin nopean oppimishalun. Hän lupasi, että tästä tulisi seuraavassa elämässään seuraava jumalten kuningas Indra kun edellisen pesti loppuisi. Ja siihen asti Bali saisi oman Taivaan, jonka Vishnu sitten käden käänteessä hänelle loinkin. Sanotaan sen olevan hienompi paikka kuin Indran taivas :-)

Vamanan ilmestymisen muistopäivä oli eilen.