Siippani ylitti viikonloppuna kieliopinnoissaan erään rajapyykin tunnustaessaan, ettei hän enää irvistele pitkien sanahirviöiden äärellä - hän on oppinut paloittelemaan ne osiin ja kiitos kielemme yhdyssanapitoisuuden hän huomaa jatkuvasti ymmärtävänsä enemmän sanoja kuin on opiskellutkaan, koska yhdyssanan osista voi päätellä sen tarkoituksen :-D

Ikävä kyllä hän näyttää ylittäneen myös sen rajapyykin että hän haluaa osata itse, "kyllä se ope sitten korjaa jos menee väärin", enkä minä näin ollen enää saa istua vierellä tekemässä korjauksia ja kieliopillisia selontekoja, mikä vähentää yhteistä aikaamme... Eilenkin illalla läksyihin meni kolmisen tuntia! Enkä varmasti auttanut asiaani napatessani mieheni kirjoittaman esseen, jonka aiheena oli oma ruokapäiväkirja. Silmiini pomppasi lause, jonka alku sai tahattomassa hullunkurisuudessaan minut nauraa räkättämään, mikä ei kyllä ollut kovin kiltisti tehty: "Juhlapäivinä syön yleensä kasvissyöjää..."

Minä haluaisin vaimona oppia tämän:
 
"Gandhi myönsi, että se, joka opetti hänet rakastamaan, oli hänen vaimonsa. Omalla esimerkillään Kasturbai näytti hänelle, miten suuttumus revitään juurineen irti... hän teki sen jättämällä kaunan kantamisen sikseen, olemalla puhkumatta kiistatilanteita suurempiin liekkeihin. Sen sijaan vaimo yritti jatkuvasti tukea miestään ja sietää hänen ärtyneitä puuskiaan ja virheitään, pitäen katseensa koko ajan miehen hyvissä puolissa ja kannustaen häntä hiljaa elämään niin että hän ansaitsisi vaimonsa kunnioituksen."
 
- Easwaran kirjassaan Gandhi the Man: How one man changed himself to change the world