To 21.8. rv 36+1

Luulin tekeväni tänään vaikka mitä, esimerkiksi kirjoittavani novelliani valmiimmaksi. Sen sijaan olenkin vain nuokkunut, nukahdellut ja nukkunut. Vain pyykit sain pestyksi. Tympeää! Olin luullut mahdottoman väsymyksen koskevan vain alkuraskautta, mutta opiskelin juuri, että raskauden vikoilla viikoilla on normaalia olla kuolemanväsynyt. Enpä tätä vanhasta kokemuksesta tiennytkään, kun en tosiaan ole ennen ollut näin pitkään raskaana ainakaan tässä ruumiissa. Enkkaa tehdään...

Pe 22.8. rv 36+2

Kylläpä ötökät ovat tosiaan tänä kesänä aggressiivisia! Kun aamusella silitin kaikessa rauhassa vaatteita ja asettelin silitettyjä vaatehuoneeseen, minua pisti äkkiä ampiainen kaulaan. En edes ollut huomannut, että vaatehuoneessa piileskeli amppari, koska kuuntelin mp3-soittimestani mielenkiintoista radio-ohjelmaa hengellisestä väkivallasta. Iso amppari olikin. Päästin sen ulos kun se siirtyi pörräämään parvekkeemme ovilasia vasten. Toinen pisto meikäläiselle parin viikon sisällä (mikä on aika hyvin ottaen huomioon että edellisen kerran koin tämän lapsuudessani) ja epätavallisen moni tuttukin on päätynyt ampiaisen tai mehiläisen piikittämäksi kuukauden sisällä. Onneksi edellinen kerta opetti minulle ettei minun tarvitse panikoida, vaikka muut odottavat äidit netissä panikoisivatkin. Jatkan elämääni, kyllä se itsestään ohi menee ja voinhan kanniskella jo ostettua kyypakkausta mukanani siltä varalta että vastoin todennäköisyyksiä hengitystieni rupeaisivatkin turpoamaan.

Jotta en tänäänkin vain nukkuisi, ajattelin lähteä optikolle tekemään taas kerran valituksen Shantin rilleistä. Tällä kertaa kyseessä ovat toiset rillit, niitten nenää vasten tuleva osa on hajonnut. Edellisellä kerrallahan kävin Instrussa vääntämässä kättä siitä, onko normaalia että puolen vuoden käytön jälkeen rillit ovat niin naarmuilla ettei niistä näe läpi, vaikka nämä toiset (juuri nyt käyttökelvottomat) ovat olleet ihan yhtä kovassa käytössä eivätkä ollenkaan naarmuilla, ja vaikka mitkään kaksivuotiaasta rillejä käyttäneen tytön aiemmista laseista eivät vastaavasti naarmuuntuneet... Silloin saimme lopulta myymälänjohtajan päätöksellä ilmaisen korjauksen. Instru tilaa silmälasit ulkomailta, ties kuka ne tekee ja miten hutiloiden kun laatu on nykyään tuommoinen.

No, onhan kuitenkin tarjouskilpailujen tahdittaman nykyajan hyvä puoli se että silmälaseja saa kuitenkin kahdet yhden hinnalla niin ettei yksien rikkoutuminen ole sellainen katastrofi kuin ennen olisi ollut!

Hengellisestä väkivallasta kertova dokkari kiinnostaa minua paitsi yleisestä uskontokiinnostuksesta, myös siksi, että joittenkin ihmisten mukaan se, että lapselle opetetaan tunnustuksellisesti mitä tahansa uskontoa, on jollain tapaa hengellistä väkivaltaa. Lyödäänpäs tosiasiat pöytään. Hengellistä väkivaltaa on lapsen (tai yhtä hyvin aikuisenkin) pelottelu, alistaminen, nöyryyttäminen ja normaalista elämästä eristäminen hänelle opetettua uskonnollista maailmankuvaa aseena käyttäen niin, että hän ahdistuu, masentuu, sulkeutuu tai saa muita mielenterveydellisiä ongelmia.

En ymmärrä, miten joku voi sekoittaa tuollaisen siihen, että uskova aikuinen jakaa avoimesti oman maailmankuvansa sen kaikkine vahvistavine, lohduttavine, voimaa ja elämänhalua antavine ja moraalitajua sekä tunneälyä kasvattavine vaikutuksineen lapsensa kanssa. Juuri niin olen toiminut kaksosteni kanssa ja masuvauvani kanssa näin toimitaan vieläkin isommalla teholla, koska Lootuksen isä pitää tällaista hengellistä kasvatusta yhtä tähdellisenä asiana kuin minäkin.

"Neutraali kasvatus" on liian usein lapsen silmissä käytännössä äänestämistä arvojen puutteen ja mihinkäänuskomattomuuden puolesta. Ääni sille, että jokainen tehköön ihan mitä tahtoo. "...kunhan ei vahingoita muita", tahtoisi moni nyt varmaan lisätä tuohon. Mutta jos ainoa moraali ja velvoite on jokaisen ikioma tahto ja mututuntuma, on ihan väistämätöntä, että ihmiset satuttavat koko ajan toisiaan ja varsinkin luontoa ja eläinkuntaa. Suurin osa pahasta tehdään hyvässä uskossa siihen että kyllä niin voi tehdä koska niin itsestä tuntuu mukavalta. Ja ehkä vieläkin enemmän: hyviä asioita jätetään tekemättä tuossa samaisessa hyvässä uskossa, koska ihmiset, joilla olisi aikaa auttaa tosiaan ja elää enemmän luontoa säästäen, eivät ehdi kun on niin kiire tehdä asioita jotka [vain] itsestä tuntuvat mukavalta.

Su 24.8. rv 36+4

Nukuin eilen päiväunet ystävättäreni lapsen sängyssä, kun mieheni kokosi yli kaksi tuntia ystävättärelleni uutta parvisänkyä.

Toissapäivänä nukuin päiväunet kahdessa bussissa ja simahdin vielä heti kotiin päästyäni sohvalle niin että ruokaostokset jäivät odottamaan keittiöön sijoitustaan.

Nyt kello ei ole vielä aamukymmentäkään, ja olen juonut runsaasti teetä, mutta haluaisin silti nukahtaa pystyyn, vaikka eilen illallakin menin nukkumaan aikaisin ja jätin mieheni yksin katsomaan jotain action-leffaa. Hirvittää jo valmiiksi, miten jaksan näin väsyneenä tämän päivän koitoksen eli lasten viemisen teatteriin Tikkurilaan, luultavasti jalan, koska Anandin pyörä on hajalla, ja sen jälkeen kenties teatteriseuralaistemme vierailun, niin mukavia kuin ovatkin.

Siis ihan kuin alkuraskaudessa.

Ma 25.8. rv 36+5

Lapsuudenystäväni, jonka kanssa olimme kirjoittajaleirilläkin, tuli töittensä jälkeen käymään. Hänellä oli hassu ongelma: hänen yrittäjämiehensä ottaa aamuisin kahvimukin mukaansa autoon ja hyvin usein kadottaa sen päivän aikana. Päädyimme Kontti-kirpputorille, ja ystäväni osti ainakin kuusi mukia varsin tyhjiin huvennutta astiakaappiaan täyttämään ;-) Huomenna kylään tulee toinen lapsuudenystävä vauvoineen. Äitiyslomani onkin ollut toistaiseksi ihan hurjan sosiaalinen, vaikkei sitä ole kestänyt kuin reilun viikon verran, kun harva se päivä tapaan jonkun ystävän.

Eilenkin olin ystävättären ja tämän pojan ja kaksosten kanssa katsomassa tosiaan näytelmän Kolme iloista rosvoa Tikkurilan teatterissa, ulkokatsomossa. Mikäs siinä kun aurinko paistoi. Näytelmä oli lapsien mielestä tosi hyvä. Aikuiskatsojalle se oli pikkulapsia kosiskelevaa sähläystä ja ylinäyttelemistä höystettynä jokusella ihan osuvalla ja vain aikuisten ymmärtämällä iskulla nykypoliitikkoihin, ja laulujen kohdalla aika pitkälle menoa siitä missä aita oli matalin. Minä niin odotin niitä biisejä, kun lapsena kuuntelin Kolme iloista rosvoa kasetilta kymmeniä kertoja ja osasin laulut ulkoa :-) Suosikkini oli Sohvi-tädin laulu. Sitä on pätkä tallentunut tähän mainosvideoon, joka viittaa Helsingin Kaupunginteatterin parin vuoden takaiseen versioon näytelmästä (pahus, olisi pitänyt aikkoinaan tajuta käydä katsomassa se eikä Tikkurilan kesäteatteriversiota!!) :

http://youtu.be/_eTYVuRpdzY

Kaksoset saapuivat teatteriin suoraan isältään ja siksi heillä oli uimakamppeet mukana, olivathan he lähteneet isälleen suoraan koulusta torstaina, jolloin liikuntatunnilla käytiin maauimalassa. Kävellessämme teatterilta kotiin Keravanjoen vartta urhea Shanti päätti käydä uimassa, vaikka veden lämpötila on pikavauhtia laskenut jo tosi alas. Tulee äitiinsä :-D Minäkin olisin loikannut uimaan jos olisin tajunnut ottaa omat uikkarini mukaan.

Ti 26.8. rv 36+6

Pyhimykset varoittavat: jos jättää meditaation väliin yhtenä päivänä, vierii seitsemän päivämatkan verran alas hengellisellä vuorella, jota tässä kiivetään.

Olenko ylpeillyt sillä, etten ole vielä ikinä jättänyt puolen tunnin päivittäistä Easwaranin polkumeditaatiota väliin, en sen koommin kun sen 30-vuotiaana aloitin? Eilen niin nimittäin osittain pääsi käymään ja minulla on luuseriolo. On tuntunut siltä että kun vaan siitä pidän kiinni, niin riippumatta siitä mitä elämässäni tapahtuu, ainakaan psyykeni ei ole tuuliajolla. Pitäessäni meditaatiosta kiinni, vaikka mikä olisi, olen turvassa.

Eilen nukahtelin meditoidessani, mitä vastaan pitäisi taistella, mutta raskaana ollessani olen usein kokenut taistelukyvyttömyyttä. Niinpä luovutin jo 20 minuutin jälkeen ja päätin meditoida loput 10 minuuttia myöhemmin. Sehän sitten jäi ja unohtui.

Tänään meditoin rästit pois, jos siitä nyt jotain apua on, kun on jo kierinyt vuorenrinnettä alas, eli 40 minuuttia putkeen, ja kömmin sitten takaisin nukkumaan. Meditoimaan pääsen ylipäätäänkin nykyään vasta sen jälkeen kun sekä Dharmapati että kaksoset on saatu ulos juna-asemaa kohti, mikä tapahtuu limittäin ja lomittain mutta kestää kauan, koska Dharmiksen herätyskello soi 5.15 ja kaksosten 6.15 enkä minä osaa nukkua aamuisin kuullessani kenenkään noista kolmesta olevan hereillä.

Päivän Suuri Ilouutinen on, että olen nyt velaton nainen. Pankkitililleni olivat ilmestyneet viimeiset saatavani työnantajiltani ennen äitiyslomaa tehdyistä töistä. Maksoin sentilleen pois luottokorttivelkani. Nyt minulla ei ole rahallista velkaa niin mihinkään. Edellisestä kerrasta kun raha-asiat olivat näin hyvin on yli kymmenen vuotta. Kauankohan saan tässä velattomuuden onnen kultalassa elellä ennen kuin eteen tulee taas joku yllätyslasku, jota en pääse pakoon? Kenties vain jokusen viikon, näin synnytyssairaalalaskun omavastuuosuutta ennakoiden...

Joka tapauksessa mahtava fiilis siitä. On varmasti paljon parempaa olla pienituloinen mutta velaton kuin suurituloinen ja lukemattomissa erilaisissa veloissa!

Ja huomenna koittaa raskausviikkolaskurissa se päivä, jona vauvani ei enää ole ennenaikainen, vaikka syntyisikin heti. Keskosen ja täysiaikaisen vauvan raja ylittyy siis ensi yönä!