Kaikilla meillä on tiettyjä tarpeita ja odotuksia, ja meillä on taipumusta kohdistaa ne ihmisiin ympärillämme, tai oikeammin, liimata ne heidän päälleen. Aivan kuin olisimme muokanneet omista tarpeistamme ja odotuksistamme muovisia muotteja, joilla on silmät, korvat, nenä ja suu. Kuljettelemme noita muotteja mukanamme ja yritämme änkeä niihin vanhempamme, parisuhdekumppanimme, lapsemme, ystävämme, kaikki. Ja sen jälkeen me tietenkin oletamme, että ihmiset käyttäytyvät muottiemme lailla.

Meillä Intiassa on kaunis häärituaali, jossa morsian ja sulhanen pujottavat kukkaseppeleet toistensa kaulaan. Se symboloi avioliittoa niin syvästi, että äidinkielelläni [malayalamiksi] tarvitsee vain sanoa "se ja se seppelöitiin sinä päivänä" ja kaikki ymmärtävät heti että tässä tarkoitettiin häitä. Vaan oikeastaan se, mitä morsian ja sulhanen todella asettavat toistensa kaulaan seppeleitten sijaan useimmissa avioliitoissa kautta maailman, on adhyaaropa-muotti. Puolisot seisovat vastatusten, kohottavat muottinsa, vetävät ne toistensa päitten yli, taittelevat korvan sisään ja työntävät nenää sivummalle, kunnes kumpikin on litistetty toisen näkemykseen siitä, millainen tämän tulisi olla.

Itse asiassa useimmat meistä kantavat mukanaan laajamittaista muottikokoelmaa, jota olemme kartuttaneet vuosikausia, ja kun me tapaamme uuden ihmisen, kiiruhdamme yksityiskokoelmallemme, valitsemme muotin ja survomme mielessämme siihen tuon ihmisen. Ja kun tuo pahaa-aavistamaton ystävämme sitten käyttäytyy niin kuin hänellä on ollut tapana käyttäytyä, me raivostumme. Hänhän pilaa muotin!

Sitten ihmettelemme, miksi ihmissuhteemme eivät kestä.

Korjataksemme ihmissuhteemme meidän on lakattava pelaamasta tätä adhyaaropa-peliä ja pantava riippulukko muottihuoneemme ovelle. On vain yksi tapa, jolla tämän voi tehdä: on rikottava muotit, joihin olemme tunkeneet itsemme.

Tämä ei ole ollenkaan miellyttävä tehtävä. Toisten ihmisten muottien esiin penkominen ja pois vetäminen ei ole erityisen raastavaa. Oman muotin auki repiminen, muotin, jota olemme vakaumuksellisesti tottuneet pitämään täydellisen oikeana, se vasta sydäntä riipii! Se voi viedä vuosia, mutta jos voimme nähdä edes vilaukselta itsemme sellaisina kuin todella olemme, ei erillisinä muista vaan osana kokonaisuutta, muottiin tulee halkeama. Ja kun opimme hyödyntämään tätä syvää ymmärrystämme jokapäiväisessä elämässämme, muotti särkyy tuhansiksi sirpaleiksi jalkojemme juureen ja sen mukana kaikki ne muotit, joihin olemme muita änkeneet.

Silloin voimme nähdä itsemme ja toisetkin sellaisina kuin todella olemme: Aatmanina, Purushana. Puhtaina, täydellisinä, kuolemattomina.

- Eknath Easwaran, vapaa käännöskatkelma Bhagavad Gitan säkeen 7.5 selityksestä