Kuten blogiani seuraamaan äityneet kenties muistavatkin, mietin jokin aika sitten, miksi kaksi iloista muslimityttöä lähinaapurostosta, kiinnostustensa kohteitten ja iän puolesta täydellistä kaverimateriaalia kaksosilleni, eivät tulleetkaan uudelleen kylään vaikka vannoivat tulevansa.

Tänään sain vastauksen, sillä he olivat pihalla kun palasin pyykkituvasta. He huikkasivat heit. Minä sanoin, että teitä ei olekaan näkynyt. Silloin marokkolaistyttö L kertoi bangladeshilaistyttö S:n perheen pauhanneen, että hindut kaappaavat muslimilapsia ja tekevät heille pahaa ja siksi he eivät halua S:n pistäytyvän meillä enää uudelleen. S:ää tämä nolotti kovasti, hän yritti hiljentää L:n, mutta L:llä oli selvästikin kova tarve kertoa tämä minulle ja tehdä selväksi että hänen mielestään tämä oli ihan naurettavaa. Minä sanoin siihen sitten että eivät hindut, kristityt tai muutkaan ole sen pahempia kuin muslimitkaan ja että jos S:ää on kielletty meille tulemasta niin silloin on tietysti parasta totella vanhempia, mutta vakuutin, etten minä mitään pahaa tee vaikka he joskus uudestaan meille tulisivatkin. Heti kotiin palattuani kerroin kaksosille pihakeskustelusta, ja koska muslimitytöt palloilivat edelleen ikkunamme alla, kaksosetpa inspiroituivat pinkaisemaan ulos. He ovat nyt leikkineet siellä jo jonkin aikaa yhdessä, joten taitaakin olla niin että heidän ja noiden muslimityttöjen ystävyys on tähtiin kirjoitettu ;-)

Minä siis liityn mukaan tähän uskonsotaan - nimittäin uskontojen välisen ystävyyden puolesta! Kieltäydyn eristämästä lapsiani uskontooni vihamielisesti suhtautuvien ihmisten lapsista! Kieltäydyn silmä silmästä - moraalista, johon voisin kostoksi bangladeshilaisperheen minuun iskemästä leimasta turvautua, jonka nimissä voisin täyttää viattomat lapseni kauhukuvilla siitä mitä kaikkea pahaa bangladeshilaiset muslimit ovat viimeisen 70 vuoden sisällä tehneet sadoille tuhansille hinduille, vieläpä niin, että he yhdistäisivät nuo hirmuteot viattomiin oman pihapiirimme lapsiin. Siis ihan tajutonta. Miksi aikuisten pitää siirtää ennakkoluulonsa lapsiin?

Vain jos aikuiset antavat eriuskoisista perheistä tulevien lasten aloittaa puhtaalta pöydältä ja tutustua toisiinsa, tällä maailmalla on edes pieni mahdollisuus tulla paremmaksi.

Lapset eivät edes sitä paitsi ole hinduja tai muslimeja, kristittyjä tai ateisteja. Lapset ovat lapsia. He saavat vanhemmiltaan vaikutteita ja jonkin hengellisen elämisen (tai elämättömyyden) mallin, mutta viime kädessä he päättävät itse, sitten isoina, omaksuvatko he vanhempiensa uskon, vaiko jonkin ihan muun uskon, vai hylkäävätkö he kaikki uskonnot.

Päätän kirjoitukseni kauniiseen intialaiseen protestilauluun Main Na Hindu Na Musulman.

http://youtu.be/ZlfMkszRuhY

"En ole hindu enkä muslimi,
antakaa minun elää!
Ystävyys on uskontoni."