Jospa nyt kumminkin minäkin. Vuonna 2013...

...otin synnyinkaupunkini omakseni ja tutukseni pyöräilemällä sitä ristiin rastiin ja lähikuntien puolellakin Dharmapatin kanssa
...Dharmapati oppi puhumaan ja ymmärtämään aivan sujuvasti suomen kieltä pitkällä intensiivikurssilla
...lapseni oppivat uimaan ja siitä on ollut iloa koko perheelle
...oman alani korkeat työttömyysluvut näkyvät työtilausten määrässä
...saimme kaupungin vuokra-asunnon, jossa on aivan ihanan paljon tilaa
...olen tietoisesti opetellut siisteyttä hyvällä menestyksellä, siis sitä että kaikelle on kotona paikkansa ja tavarat pysyvät niillä ja turhasta omaisuudesta luovutaan
...ollaan oltu aika aktiivisia temppelitouhuissa, mikä on tuonut mielenrauhaa ja iloa elämään
...uusperhedynamiikka ei ole aina auvoista, ja minä, joka olen perheen keskipiste niin miehelle kuin lapsillekin, en aina muista yrittää ymmärtää, miten vaikeaa liittyminen valmiiseen perhekokoonpanoon, tai tutun ja totutun muuttuminen, voi heille olla. Välillä olemme idyllinen malliperhe, välillä taas yksi kolmesta kokee jäävänsä ulkopuoliseksi, milloin Dharmis, milloin jompi kumpi tytöistä, ja kun nuo välillä mököttävät ja sähisevät toisilleen, minä olen käyttänyt liiankin paljon energiaani yrittäessäni somistaa perheidyllin pikavauhdilla takaisin mieleisikseni... Jos jotain olen oppimassa niin sen että ehkä minun kannattaisi vaan antaa asioitten palautua omalla painollaan, aina nuo kolme kumminkin ovat päätyneet takaisin haliväleihin. Ja sen, että lukemani mukaan kaikissa uusperheissä kohdataan nämä samat haasteet.
...yleensä ottaen elämä on niin kivaa että pidän arjestani enemmän kuin juhlista jotka vaativat arjesta poistumista

Ja mitä vuosi 2014 tuokaan tullessaan?

Taas hetken lähempänä kuolemaa, vastaa Dharmapati tuohon. Hän ei kuitenkaan jatkaisi lausetta laulun sanoin ei haihdu tuska milloinkaan vaikka joutsenlaulun osaisikin, koska hän ei pelkää kuolemaa.

Ajattelin ilokseni tänä aamuna, että en minäkään pelkää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Krishnan armosta. Tai siis kaikkihan kai jossain määrin pelkäävät, mutta olen varma siitä että Jumala lähettää minulle juuri ne vastoinkäymiset joita tarvitsen päästäkseni eteenpäin tielläni Häntä kohti. Vastoinkäymiset visualisoituivat meditoidessa (joo, levotonta oli, ajatukset eivät nyt oikein pysyneet meditaatiopolussa) lentäviksi skeittilaudoiksi, jotka joskus aiemmin näyttivät häiritseviltä, pörrääviltä esteiltä tielläni ja saivat minut heittäytymään maahan vaikeroimaan että epistä. Nykyään kaikki kiitos Krishnalle olen jo monta kertaa osannut kavuta niitten päälle, ja sitten pääsenkin pikavauhdilla skeitaten pitkän matkan eteenpäin ennen kuin tipahdan takaisin jaloilleni, polulle.

Entäpä mitä muuta vuosi meille vielä tuokaan?

Vauvan?

Saako vauvaa alkaa yrittää, vaikka vauvan isällä ei ole töitä ja vaikka hän haluaa itse asiassa vaihtaa alaa ja vaikka vauvan yrittäjä-äiti ei edes tiedä, millainen on pienyrittäjän äitiysturva?

Viitsinkin edes kysyä. Ylen uutisten mukaan:

"Tanskassa tehty tutkimus romuttaa käsityksen, jonka mukaan naisten hedelmällisin ikä oli alle 30-vuotiaana. Tuoreen tutkimuksen mukaan nainen tulee helpoimmin raskaaksi 30 - 34-vuotiaana.

Tanskalais-yhdysvaltalaiset tutkijat seurasivat runsaan vuoden ajan 2 820 tanskalaisnaisen elämää. Heidän ikänsä vaihteli 20 ja 40 välillä, ja kaikki olivat päättäneet kolme kuukautta aikaisemmin hankkia lapsen.

Kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen 20 - 24-vuotiaista naisista 78 prosenttia oli raskaana, 35 - 40-vuotiaista 72 prosenttia. Korkeimpaan lukuun pääsivät 30 - 34-vuotiaat, joista peräti 87 prosenttia odotti lasta.

Tutkijat arvelevat selityksen piilevän siinä, että tämänikäiset naiset viettävät terveellisempää elämää kuin nuoremmat.

Suunnilleen 35 vuoden iässä kyky tulla raskaaksi alkaa selvästi heiketä, mutta siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin ikä. Hedelmöitymiseen vaikuttavat mm.  onko nainen käyttänyt hormoniehkäisyä, yhdyntöjen lukumäärä ja niiden ajoitus kuukautiskierron mukaan. Ikä on joka tapauksessa eniten hedelmällisyyteen vaikuttava tekijä.

Hedelmällisyyden todettiin lähtevän laskuun hieman aikaisemmin naisilla, jotka eivät olleet aikaisemmin saaneet lapsia, kuin naisilla, joilla oli jo lapsia."

Päätinkin heti kun Dharmis sanoi kyllä että kyllä saa, koska olen jo 34. Kesäkuuhun ja 35:teen on vielä joitakin kuukausia armonaikaa ;-)

Sitä paitsi olen Suomen kansalainen ja tähän maahan halutaan, tarvitaan ja houkutellaan kaikenlaisilla eduilla lisää lapsia. Olen jo pitkään kokenut olevani sitä kohderyhmää, johon tämä valtiollinen lobbaus kohdistetaan. Luotan siihen että jos emme saa perheen talouden painopistettä siirrettyä minulta miehelleni ennen kuin meillä on vauva, Suomi palkitsee uskollisen veronmaksajansa ja rientää hätäapuun kun tämä haluaa osallistua kansakunnan koonkasvatustalkoisiin!

Entäpä te lukijat? Mitkä olivat vuoden merkittävimmät tapahtumat? Entä mitä toivotte uudelta vuodelta? :-)