Masuvauvoilla on mukavaa, sen kun uiskentelevat lämpimässä täysruokinnalla ja potkivat iloisesti tajuamatta mistään mitään? Ehei, vaan sikiöllä on itse asiassa aika tukalaa, opettaa Srimad Bhagavatam! Pyhässä kirjassa kuvataan seikkaperäisesti paitsi se, miten sikiö fyysisesti kehittyy, myös se, miltä siitä tuntuu.

Sikiön tietoisuus ei ole sidoksissa kehittyvään ruumiiseen, vaan henkiruumiiseen. Siksi sikiö tiedostaa kaiken ja muistaa mistä on tullut ja miksi joutuu jälleensyntymään. Toisin sanoen sikiö on koko ajan täydessä ymmärryksessä siitä, ettei ole vieläkään valaistunut vaan on omista teoistaan kertyneen karman ja moninaisten himojensa takia päätynyt jälleen kerran jonkun naisen kohtuun, aika usein vielä sellaisen naisen, joka on syntymäänsä odottavan sielun tuttu edellisestä elämästä tai elämistä. Sikiö ymmärtää siis, ettei tule selviytymään tuskitta elämästään, pelkää tulevaa, rukoilee Jumalaa armahtamaan edessä olevilta koettelemuksilta ja lupaa keskittyä hengellisiin asioihin tulevassa elämässään. Jumala vastaa, että "samaa virttä toistelit minulle aiemminkin, miksi luottaisin sinuun nyt?"

Fyysisestikin sikiöllä on masussa aina vain tukalammat paikat. Siellä on ahdasta ja tylsää, ja vaarallista ja kivuliastakin, jos odottava äiti tekee sille haitallisia tyhmyyksiä. On ahdistavaa olla täysin äidin armoilla ja erilaisten eritteitten peitossa. Potkiminen on hindulaisten tekstien mukaan merkki sikiön syvästä turhautumisesta - hän potkii kun ei muutenkaan voi purkaa angstiaan.

Syntymä, ahtaan synnytyskanavan läpi puskeminen, on vauvalle traumaattista. Ja pian synnyttyään hän menettääkin muistinsa siitä mitä oli ennen tätä elämää. Maito, läheisyys ja maailman virikkeet alkavat kiinnostaa enemmän ja enemmän ja niin hän unohtaa myös, mitä sanoi Jumalalle kohdussa.

Kun Jumala oli maan päällä Krishnana, Hän nipisteli joskus vauvojen poskia niin että nämä alkoivat kitistä. Kauheaa käytöstä? Itse asiassa Krishna teki näin muistuttaakseen vauvan ruumiisiin päätyneitä sieluja siitä mitä nämä olivat vannoneet mutta unohtaneet!