Tämä viikko on ollut yhtä hakemista.

Laajensin kaupungin vuokra-asuntohakuani naapurikaupunkien rajojen yli eli Myyrmäkeen, Leppävaaraan ja Matinkylään. Ykköshakukriteerini josta en tingi, tilan ja kohtuullisen vuokran ohella, on se että lapseni ehtivät aamulla erityiskouluunsa alle tunnissa. Lasteni isäni sanoi, kun asiasta hänelle mainitsin, että hänestä Myyrmäki on turhan levoton asuinalue. Minulle Myyrmäki on paikka jossa asuu yksi parhaista ystävättäristäni vauvoineen ja muistoni ja mielikuvani ovat sen mukaisesti positiiviset. Haluan antaa lisäpisteet Vantaan kaupungin loistavalle asunnonhakunettikaavakkeelle, jossa asuntoja voi hakea kätevästi osoite osoitteelta. Helpotti kovasti lasten koulumatkan ajallisen pituuden selvittämistä!

Olen ottanut tavakseni osallistua uusien Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen kohdehakuihin, sillä nuo asunnot eivät ole mukana normaalissa jonossa, mutta jouduin jättämään nyt haussa olevat Länsisataman uudet asunnot väliin. Niitten vuokrat ovat poskettomat ja rikkovat kaupungin vuokra-asuntorakentamisen periaatetta sijoittaa kaikille uusille asuinalueille niin kohtuuhintaisia asuntoja, etteivät alueet pääse eriarvoistumaan vaan myös vähävaraisia asuu kaikkialla. Näin eri varallisuusluokkiin kuuluvat ihmiset eri elämäntilanteissa elävät naapuruksina ja kaikissa kouluissa on lapsia kaikenlaisista perheistä. Hienoja periaatteita, joilla on suuri vaikutus siihen, miten tasa-arvoinen yhteiskunta Suomi maailmanlaajuisesti katsottuna on. Mutta näköjään ei Helsinki enää pidä periaatteistaan kiinni.

Hain omaa käännöstäni Bhagavad Gitan 12. luvusta koska kun yritin pienen tauon jälkeen sitä meditoida, huomasin unohtaneeni liian monta kohtaa. Kadonnut mikä kadonnut. Mikä puupää voinkaan olla kun en sitä näköjään minnekään tallentanut!

Hain talvikenkiä netistä ja kaupoista. En löytänyt, koska olen isojalkainen, köyhä, nahkaakin kaihtava kasvissyöjä, korkeiden korkojen vihaaja, ja sen verran nirso etten tahdo ostaa mustia enkä miehekkäitä kenkiä. Esimerkiksi kaikki juuri mainitusta seulasta läpi pääsevät Elloksen popot päättyvät kokoon 41, ja kun mittasimme jalkapohjani pituudeksi 26 senttimetriä, varmistui Elloksen kokotaulukosta sekin, että turha yrittääkään ahtaa koipeaan 42:hta pienempään.

Lasten toppahousuja minun ei tarvinnutkaan hakea, sillä se ystävättäreni Myyrmäestä meni uuden kauppakeskuksen avajaisiin, teki löydön ja osti toppikset puolestani.

Tulin uteliaaksi. Yritin googlettaa tätä blogia. Ei löytynyt, ei millään avainsanalla, ellen suoraan blogin nimeä / osoitetta Googleen kirjoittanut. Blogini on siis hankalasti löytyvää sorttia jopa niille jotka haluaisivat lukea asiaa sen käsittelemistä aiheista. Täytyy myöntää, että toivottaisin kyllä mielelläni tervetulleeksi lisääkin lukijoita tänne ja laajentaisin kommenttikeskustelua. Vaikka hengellisyyden sovittaminen perhe-elämään, historia, intialainen populaarikulttuuri ja monikulttuurisuus eivät olekaan valtavirran lempiaiheita, en silti jaksa uskoa, etteivät blogini teemat kiinnosta kuin kymmenkuntaa suomea osaavaa netinkäyttäjää, joista suurin osa on ystäviäni ;-) Aktivoiduin hieman, kävin tutkimassa listausta Bloglovinissa. Blogilistalla ollaan oltu alusta asti.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Hakusessa on myös terveys, sillä olen flunssassa. Minä olen niin harvoin kipeä, että jopa tässä niistelyssä ja kipeän kurkun parantelussa on antropologista elämysviehätystä.