- Ajattelin, että hankittaisiin vaikka tuonne ylös vielä yksi kirjahylly, hihkaisin toiveikkaana pian Dharmapatin muutettua meille.

- Ei todellakaan. Sinulla on aivan liikaa kirjoja, ja jos hyllytilaa olisi enemmän, ostaisit vain lisää. Hankkiudu sen sijaan eroon osasta vanhoja, Dharmapati tyrmäsi.

Kirjoja hamstraavana lukutoukkana aivan järkytyin. Kirjathan ovat jotain pyhää! Ei niistä "hankkiuduta eroon"!

bookshelf-normal.jpg

Tämä kirjahylly-yksilö on itse asiassa siistimpi kuin minun hyllyni, koska sen sisältö on "hyllyssä" eikä osin myös "hyllyllä" eli lappeellaan pystyssä seisovien kirjojen päällä...

Kuukausien kuluessa, varmaankin siksi ettei Dharmapati ole palannut aiheeseen tai painostanut minua ollenkaan, aloin pikku hiljaa epäillä, että mitäs jos hän onkin oikeassa.

Hengellisestä näkövinkkelistä on taatusti! Olihan pyhimys Francisus Assisilainenkin aivan epätoivoinen, kun osa hänen kaikesta luopumaan lupautuneista kiertelevistä munkkioppilaistaan halusi kuitenkin raahata perässään vaunullista kirjoja. Millaisia piilomaterialisteja olemmekaan! Ei Taivaaseen voi kohota painavan kirjalastin kanssa.

Viikon sisällä sain potkituksi itseni joogaharjoitukseen nimeltä "luovu tavarasta jota eniten rakastat". Tai ainakin ottanut ekan haparoivan askeleen. Kävin hyllyjä läpi, kunnes olin löytänyt säkillisen kirjoja, joista luopua.

Se onkin ollut yhtä tekosyiden alas ampumista.

Tekosyy 1: kyllä minä luen tämän vielä uudestaan!

Ammus: Kuinkahan monta kirjahyllyissäni pölyyntyvistä teoksista oikeasti tulen koskaan lukemaan uudelleen? Pois, pois kaikki tekeleet, joitten sisältö ei ansaitse tulla luetuksi uudelleen! Todelliset helmet saavat kyllä jäädä, ne, joihin oikeasti huomaan palaavani yhä uudelleen.

Tekosyy 2: kyllä minä luen tämän vielä!

Keihästys: Hyllyissäni viruu todellakin lukemattomia lukemattomia kirjoja, joita en oikeasti ole aikeissa lukea ensimmäistäkään kertaa, kirjoja, jotka olen ottanut vastaan ilmaiseksi vain koska olen saanut ne ilmaiseksi. Onko kirjojen omistaminen todellakin itseisarvo?

Tekosyy 1/2 B: lapseni lukevat tämän vielä.

Tämän tekosyyn voi helposti tykittää alas ylle jo pamautettuja ammuksia kierrättämällä.

Tekosyy 3: tämä kirja on hengellinen. Ei siitä voi luopua.

Alaspamautus: Elävöittääkö ja ylevöittääkö teos minua oikeasti hengellisesti? Koko joukko uskonnollisista kirjoistani on oikeasti ahdistavaa, tuomitsevaa, syyllistävää sorttia, tai ainakin ne herättävät minussa negatiivisia tunteita. Joukossa on myös monia opuksia, jotka leijuvat taivaitten sfääreissä niin kaukana oikeasta elämästä, etten edes ole kiinnostunut niistä. Esoteeriset jutut eivät ole minun uskonnollisuuttani. Minua kiinnostaa, miten opin palvelemaan Jumalaa paremmin tässä ja nyt, ja kuinka syvennän mielenrauhaani tehdäkseni siitä mahdollista.

Summa summarum: jäljelle kirjahyllyyn joutavat hengellisistäkin jäädä vain helmet! Semminkin kun talouden toinen hengellisten kirjojen suurkuluttaja, mieheni, ei tätä vastusta: hän säilyttää omaa Jumala-kirjastoaan Kindlessään.

Mieheni suokin minulle tuhoisan lisäammuksen taisteluuni huomauttamalla, että ei nyky-Suomessa tarvitse omistaa kirjaa tietoa saadakseen. Täällä on hyvät kirjastot. ja joka paikasta pääsee Internetiin.

Tekosyy 4: mitä enemmän ja monipuolisemmin minulla on kirjoja, sitä fiksummalta ja kiinnostavammalta vaikutan meillä kylässä käyvien ihmisten silmissä.

Nurin: Ha haa! Johan sieltä alkoivat todelliset syyt nousta pintaan! Tältä kirjastoni täytyy näyttää askeettisen mieheni silmissä. Egoni nojailee tukevasti tukeviin kirjahyllyihini! Huomaan tämän pätevän aivan erityisesti hengellisten kirjojen osastoon, sillä osa niistä uskonnollisista kirjoista, joista en todellisuudessa edes pidä, taitaakin keikkua hyllyssä siksi että ne uskovaiset kaverini, jotka niistä pitävät, pitäisivät myös minusta, enemmän.

Egon juonen paljastuminen puhkuu minuun uutta tarmoa harventaa kirjahyllyjeni sisältöä!

Tekosyy 5: tunnen kirjailijan.

Katapultinkuula: Tämä osoittautuukin pirullisen vankaksi psyykkiseksi suojamuuriksi olla luopumatta. Tunnen monia kirjailijoita. En aina pidä heidän kirjoistaan. Itse asiassa osaa niistä en ole millään saanut edes luetuksi loppuun. Pelkään myöntää sen heille ääneen. Pelkään, että he suuttuvat. Pelkään, etteivät he tuohtumukseltaan halua lue minun kirjaani sitten joskus kun saan sen valmiiksi.

Mutta onko pelko koskaan ollut dharminen syy pitää jostakin ei-toivotusta kiinni?

Poistosäkkiin vaan tutunkin hengentuotos!

 

Sain lopulta säkin täyteen. Sen ensimmäisen ja siksi varmasti helpoimman. Vielä löytyy säkitettävää, vieläkään eivät kaikki kirjani mahdu läheskään siististi hyllyihinsä!

Kärräsin ekan säkin erään kirjaston eteisen kierrätyshyllyyn. Jokaisessa Helsingin kirjastossa on nykyään eteisessä sellainen. Aiemmin olen kahminut niistä lisää kirjoja, tällä kertaa pidättäydyin poimimasta yhtäkään paluukuormaksi.