Hoi sie hyvähampainen aikuinen! Milloin kävit viimeksi hammastarkastuksessa?

Ai että seitsemisen vuotta sitten, niin kuin muuan rouva Krishnanen? Ai että miksikäs vaivautua kun kerran hampaat ovat vahvat ja valkoiset eikä niihin koske eikä niissä ole paikan paikkaa?

Opin eilen, että niitten vahvojen, valkoisten ja ehjien hampaitten sekä ienten välistä voi löytyä ruskeiksi ikivanhentuneita hammaskivilinnoituksia. Ja että jos en olisi odottanut vain seitsemää vaan vähän kauemmin eli kymmenen vuotta, noita linnoituksia rakentavat hammaspeikkoarmeijat olisivat saaneet hampaani heilumaan ja tipahtamaan. Tämä kaikki siitäkin huolimatta että osaan pestä hampaani niin moitteettomasti ettei miltään avonaiselta pinnalta löydy pesun jäljiltä plakkia - tästä minulla on nyt ammattilaisen sana.

Minulla on ientulehdus, diagnosoi suuhygienisti. Oireiltaan kohtalaisen huomaamaton, peräti tunnistamaton, kunnes päästään hampaitten heiluntavaiheeseen. Muutoin tulehdus vaikuttaa yleiseen terveydentilaani kuulemma kuin kämmenen kokoinen avohaava. Olen tavallista perusterveempi ihminen, tosi harvoin missään taudissa, mutta nyt rupesin miettimään ajoittaisia väsymyksiäni tältä kannalta...

Piiloientulehdus on minun sukupolveni epidemia. Meillä on, kiitos 80-luvun loistavan kouluhammashoidon, paremmat hampaat kuin yhdelläkään aiemmalla tai ehkä tulevallakaan suomalaissukupolvella. Juuri siksi emme tajua käydä hammaslääkärissä. Juuri siksi hammasluuta ikenen alla piilossa syövä hammaskivi, jonka vaarasta kukaan ei ole meitä valistanut, pääsee yllättämään.

Jos sinulle arvoisa lukija koskaan käy niin että hampaita pestessäsi huomaat sylkeväsi hieman verta, sinulla on luultavasti ientulehdus myöskin. Terveistä ikenistä ei kuulemma tule verta vaikka hammasharjalla kuinka hinkkaisi.

Ken muistaa Olipa kerran elämä -sarjan hammaspeikot? Minä muistan ja kuvittelenkin suuni haitalliset bakteerit aina tämännäköisiksi!

Hoito-ohjeeksi sain lisää uutta tietoa. Minun pitäisi joka päivä tai ainakin kahdesti viikossa änkeä jokin tikku hampaitten tyveen, ikenen ja hampaan väliin, jotta saisin kaiken plakin sieltäkin pois, ennen kuin se alkaa kivettyä. Olen aina kaihtanut hammaslankaa, kun eihän se edes mahdu hampaitteni väliin, tietämättä, ettei kahden hampaan väliä kukaan käskekään puhdistamaan, vaan "kolmiot", nuo lukuisat koloset kahden hampaan ja ikenen välissä. Lisäksi auttaa, jos vääntää huulia kunnolla pois tieltä niin, että etuhampaitten ikenet mahtuu harjaamaan vielä tehokkaammin.

Kun nyt näin maallinen ja arkinen kirjoitus tuli laadittua niin hölötetään samaan syssyyn lisää. Eläköön Kela! Mitä ihanaa inhimillisyyttä! :-)

Edellisessä jaksossa kesällä Kelahan ilmoitti yhtäkkiä karhuavansa minulta takaisin suurimman osan vuoden sisällä maksamistaan asumistuista, koska luonani asuu, yllätys yllätys, mies. Asumistukiosastolle ei ollut riittänyt, että olin ilmoittanut asiasta niin kirjallisesti kuin suullisestikin, minun olisi pitänyt tajuta laatia kokonainen asumistuen välitarkastus hänen muuttonsa kunniaksi että asia tulisi rekisteröidyksi. Koska mieheni oli Kelan taulukkojen mukaan niin rikas (eli työtön joka saa rahallista tukea työvoimatoimiston järjestämiin suomen kielen opintoihinsa), en enää olisi tarvinnut niin paljon asumistukea hänen tänne muutostaan lukien, ja näin ollen minun olisi maksettava asumistuistani noin 3/4 viime syyskuusta alkaen takautuvasti Kelalle takaisin.

Ehdin hädin tuskin valittaa, kun mieheni tilille ilmestyi rahasumma, joka kattoi yli puolet vaaditusta summasta. Kela tiedotti, että koska mieheni asuu samassa taloudessa kahden lapsen kanssa, hän on ollut koko ajan oikeutettu isompaan rahalliseen tukeen, joka nyt täten maksettiin hänelle takautuvasti. Emme koskeneet rahoihin pitkällä tikullakaan, koska osasimme arvata, mitä tästä seuraisi. Aivan oikein: pian Kelasta ilmoitettiin, että koska mieheni saama tuki on niin suuri, meidän on maksettava kaikki asumistuet vuoden ajalta takaisin eikä vain 3/4:aa.

Kirjoitin rauhallisuuteen ja kohteliaisuuteen pyrkien pitkän selvityksen siitä, miksi vaaditun summan maksaminen on meille mielestäni kohtuutonta ja mahdotonta. Muistutin, että tosiasiassa byrokratian hitauden takia mieheni sai sitä paitsi rahaa tililleen vasta joulukuussa, enkä tiedä miten olisin edes selvinnyt jos asumistukeni olisi katkaistu jo syyskuussa. Ilmoitin, että lähetämme kyllä aivan suosiolla milloin vain takaisin sen könttäsumman, joka mieheni tilille ilmestyi hiljattain yllättäen lapsistani.

Eilen tuli päätös. Inhimillinen Kelan virkailija oli harkinnut tapaustamme ja päättänyt, ettei meiltä kynitäkään takaisin kuin juuri tuo lapsista tullut lisäraha! Niin että Kela-velat on nyt sitten tällä kuitattu! :-)