Ärrrsyttävää tämä tällainen nykyaika! Eurooppalaistunut intialainen ei ymmärrä minua intialaistunutta eurooppalaista, joka olen intialaisten intialaisten komennuksesta joutunut mukaan peri-intialaiseen soppaan nimeltä sukulaisen naimakauppojen järjestäminen.

Toistaiseksi nimittäin kaikista shaadi.comin kautta meitä kälyni asiassa lähestyneistä Euroopassa / Mauritiuksella asuvista sulhaskokelaista vain yksi on ollut meitä kiinnostavaa elämäntavoiltaan kunnollista tyyppiä. Lupaava keskusteluyhteys Saksassa työskentelevän hepun kanssa katkesi kuitenkin siihen, ettei hän voinut uskoa, että nykyaikana joku kommunikoisi naima-asioissa välikäden kautta. Että ennen kuin puhelinnumero lähtee jakoon, välikäsi kysyisi joitakin yhteensopivuutta skannaavia kysymyksiä. Yritimme selvästikin joko jotenkin pelleillä hänen kanssaan taikka sitten naittaa naimahalutonta siskoa väkisin!

Intiassa asuvat hindut kyllä ymmärtävät hyvinkin, mistä tässä oikeasti on kyse, mutta kuten sanottu, emme halua hajottaa perhettä liian monelle mantereelle...

Omalla mantereella taikka Mauritiuksella asuvat sopivat tapaukset löytääksemme loimme profiileita muuallekin kuin shaadi.comiin . Mieheni turvautui Hare Krishna -parinmuodostussivustoon, minä taas löysin sen deittisivuston, jossa henkisistä asioista kovin kiinnostuneet eurooppalaiset kasvissyöjät näyttäisivät tositarkoituksella liikkuvan.

Mieheni sisaresta ei ole profiilien luomisessa apua. Hän sanoo aina vaan että "te tunnette minut, ja tiedätte paremmin kuin minä mikä kirjoitustyyli sinne nettiin sopii, kirjoittakaa minusta ihan mitä vaan, luotan teihin". Mutta kun minä tuppaan olemaan turhan lennokkaan runollinen. "Ei haittaa."

Niinpä kirjoitin niin eurooppalaisille markkinoille, kun piti kirjoittaa minä-muodossa, "olevani" perinteikäs tyttö kuin suoraan vanhasta Bollywood-elokuvasta arvoiltani, ja koska edustan toista aikaa ja maailmaa kuin suurin osa palvelun käyttäjistä, heidän täytyy suostua puhumaan ensin veljen vaimolle, joka voi sitten antaa puhelinnumeron jos katsoo potentiaalisen yhteensopivuuden olevan tarpeeksi suurta. Tunnen yhtä aikaa olevani kovinkin auttavainen ja jollain tapaa ketku, liikaa toisen alueella, kirjoittaessani kälystäni niin kuin olisin hän. Kälyn mielestä juuri näin pitääkin olla.

Kaiken kukkuraksi hän ei edes ole ainoa desi, joka on pyytänyt minua tekemään näin - joskin lähisukulaisenani ensimmäinen, jonka pyynnöstä en voinut kieltäytyä. Kulttuurien kohtaamista huippaavimmillaan!

Odotan sitä päivää, jona todella saan ojentaa hänen puhelinnumeronsa lupaavalle miehelle ja pestä tästä touhusta käteni.