"Meditoidessamme me vähennämme asteittain pakkomielteistä samaistumista ruumiiseemme. Ruumis alkaa tuntua keveämmältä, askeleemme käyvät leijailevaisemmiksi ja aistimme tottelevat meitä yhä helpommin. Voimme edesauttaa tätä kehitystä runsaalla kuntoilulla."

Tänä aamuna mies hääti lapset ulos vesi-ilmapallolastin kanssa ja lähti perään, ja minä olen tehnyt töitä. Työt eivät kuitenkaan ihmisten vaikean tavoitettavuuden johdosta nyt tämän enempää etene, joten seuraan miestäni, lapsiani, ystävättäriäni sekä ystävättären vauvaa uimalaan. Blogikirjoitus valmistuu ruoan lämmetessä, vien uimareille Dharmapatin eilen kokkaamaa pastaa.

Kutsun siippaani välillä mielessäni hellästi orjapiiskuriksi, sen verran ankarasti hän on pitänyt minut (ja lapset) liikekannalla. Valmennus on ollut hyvää; olen luultavasti nyt paremmassa fyysisessä kunnossa kuin ikinä. Pystynhän polkaisemaan Helsingistä Porvooseen, tai pelaamaan kaksi ja puoli tuntia intensiivisesti pingistä. Lastenkin kanssa käydään keskustassa ja pitemmälläkin pyöräillen. Natiaisetkin polkaisevat jo tuosta vaan kanssamme Helsingin keskustaan ja takaisin.

Guruni mielestä se on erinomainen asia. Ruumis on temppeli ja temppeli on pyrittävä pitämään tip top -kunnossa, jotta se parhaiten täyttäisi tarkoituksensa. Se, joka on hyvässä kunnossa, jaksaa palvella. Tunsin syyllisyyttä ja itsesääliä aiemmin noitten väittämien äärellä, koska tuntui, ettei elämäntilanne millään mahdollistanut enempää liikuntaa, mutta nyt kaikki on toisin. Lapset ovat kasvaneet, ja minulla on mies jonka mielestä liikunta on parasta ajanvietettä niin yksin, kaksin kuin porukallakin.

Ehkä parantunut kunto nivoutuu positiivisessa noidankehässä meditointiin. Huomaan, että mitä enemmän liikun, sitä luontevammin sanon ihan itsestään ei turhille nautinnoille, kuten heräteostosleivoksille, mikä taasen on kuulemma sellaista itsekuria joka auttaa pääsemään syvempään meditaatioon. Ja Easwaran pitää nopeatempoisia, keskittymistä vaativia urheilulajeja monessa mielessä loistavina harjoituksina henkisen tien kulkijoille. Hänestä meditoiva mieli suorastaan vaatii kumppanikseen liikkuvan ruumiin:

"Jos meditoit säännöllisesti, pidä huolta siitä että kuntoilet vastaavassa määrin. Tämä on hyvin tärkeää. Mitä syvempi on sisäinen elämäsi, sitä suurempi on rivakan liikunnan tarpeesi. Ihmiset vajoavat joskus saamattomuuteen kuvitellessaan, että toimettomuus jos mikä on toimintaa ilman paineita. Asiahan on aivan päin vastoin. Ruumis on työvälineemme, jota tarvitsemme fyysiseen palvelukseen, ja tarmokas liikunta saa sen kukoistamaan..."