Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Pyöräillä kaksin pitkä matka maalle vanhempieni ja isoäitini luokse juhannuksen viettoon. Poiketa reitiltä metsään pulahtamaan kartalla nimettömässä idyllisessä metsälammessa, jossa meidän ympärillämme pulikoivat vain koirat ja jokunen koiranomistaja.

Astua sisään äitini niin kauniisti sisustamaan kotiin ja kodin upealle terassille ja puutarhaan. Tavata aiemmat sukupolvet poikkeuksellisen hyvällä ja leikillisellä tuulella, parhaitten ystäviensä kanssa, pelata heidän kanssaan ulkopelejä ja käydä katsomassa kokkoa. Nauraa vastaukseksi mieheni suomen luokassaan oppimaan kysymykseen "kokositko koko kokon?"

Kuulla mieheni puhuvan koko ajan kaikille sujuvasti suomea ja ymmärtävän silloinkin kun minä epäilin ettei hän ymmärrä. Katsella vierestä miten änkyräkänniset suomalaiset möykkäsivät, haisivat, tappelivat, lähentelivät toisiaan, riisuuntuivat ja juoksivat veteen - ja huokailla, että voi miten jumalaisen ihanaa onkaan viettää juhannusta täysraittiin aviomiehen turvallisessa kainalossa!

Taintua petiin aurinkoisessa yössä, vaikka 60+ -osasto halusi vielä laulella ja jutella, sen verran väsynyt sitä oli pitkän pyöräretken, sulkapallon ja valvomisen johdosta, olinhan herännyt aamulla viiden jälkeen meditoimaan. Meditoida seuraavana päivänä sillä äitini tajuttoman kauniisti sisustamalla terassilla ja tuntea luissaan ja ytimissään miten kauneus on yksi Jumalan ilmenemismuoto; kauneuden keskellä Häneen voi saada tavallista syvemmän yhteyden.

Pyöräillä pitkä matka takaisin ja pitää tauko tällä kertaa piknikin merkeissä. Syödä äitini mukaan pakkaamaa ihanaa raparperirahkapiirakkaa Vantaa-joen yli vievän vanhan sillan kivillä jalat rinteessä roikkuen. Piipahtaa vielä jo aika lähellä kotia 24 h -Alepassa, jonottaa vanhalta viinalta haisevien, krapularyyppyä ostamaan tulleitten suomalaisten keskellä ja jälleen kerran tuntea suunnatonta riemua omasta ja aviomiehen täysraittiudesta, jonka ansiosta me emme olleet krapulassa vaan mitä parhaimmassa ajokunnossa. Kotona kylpeä ja lempiä.

Tänään olemmekin sitten vihdoin panneet tuulemaan kesälomamatkasuunnitelmiemme kanssa... kaikkea sitä ehtii kun lapset ovat isänkodissa! Päätimme lähteä heinäkuun vikaksi viikoksi lasten kanssa Ruotsiin. Moni kaverikin on suunnitellut samaa ja kysellyt lähtisimmekö mukaan. Runkona ja ajankohdan valitsimena toimi koko perheen hindufestivaali. Puolisoni haluaa kovasti päästä kuuntelemaan filosofisia luentoja, lapsille siellä on puolestaan teatterikerhoa ja marjanpoimintaa ja vaikka mitä jänskää joka päivä. Kovin edullistakin tämä lysti on. Festarialueella tarjotaan pelkkää kasvisruokaa ja päihteet on kielletty. Itseäni hieman hirvittää se, että tervehenkiset järjestäjät laskevat päihteeksi mustan teen, jonka minä puolestani luokittelen ADHD-lääkkeeksi. Miten tulen selviämään ilman sitä?!

Ostin juuri meille neljälle reittimatkat risteilijältä. Telttakin pitäisi ostaa, sen hienompaan majoitukseen ei meillä ole varaa. Hykertelen sille. Olenhan jo iät ja ajat haaveillut telttailusta perheeni kanssa!