Kun rupesin meditoimaan, en ymmärtänyt oikeastaan hölkäsen pöläystä siitä mitä Easwaran tarkoitti kun hän lupaili että tulisin tuntemaan yhteenkuuluvuutta koko ihmiskunnan kanssa. Yhtä ulalla olin kun luin Buddhan sanoneen että tietääksemme miltä muista tuntuu meidän täytyy vain ymmärtää, miltä itsestämme tuntuu.

Myöhemmin alkoi valjeta. Meditoiminen nostaa päivänvaloon isoja mörköjä oman alitajunnan pimennosta, ja auttaa antamaan niille nimet, jolloin ne eivät enää olekaan niin pelottavia vaan kesytettävissä. Niitten kanssa työskennellessään sitä rupesi tunnistamaan samojen mörköjen kaksoisolentojen ääniä toistenkin ihmisten sisältä. Silloin heidänkin käytöksensä muuttui ymmärrettävämmäksi, ahdistus heidän epämiellyttävistä toimistaan yhä enemmän myötätunnoksi.

Ja eräänä päivänä minut valtasi oivallus, joka oli ihan uskomaton lääkeruiske koulukiusaamisen ja syrjinnän haavoittamille sisuskaluilleni.

Että se ulkopuolisuuden tunne, joka aina oli kanssani kipeänä kulkenut, vaivaa enemmän tai vähemmän jokaista ihmiskuntaan kuuluvaa!

Iso osa ihmisistä peittää sen. Teeskentelee niin muille kuin itselleenkin "normaalia", varoo tekemästä poikkeavia juttuja, opettelee ajattelemaan sillä tavalla kun uskoo muidenkin, tai yleisesti hyväksyttyjen ja ihailtujen menestyjien, ajattelevan. Sehän on elämää kippuraan käpertyneenä pelon valtakunnassa.

Kun tapaan suvaitsemattoman ihmisen, näen ennen kaikkea pelon halvauttaman persoonan, haluaisin niin kertoa, että toisenlaistakin elämää on olemassa! Yhtä lailla haluaisin kertoa siitä kun luen kirjan, jonka teemana on (kuinka tavattoman yleistä se onkaan!) päähenkilön ulkopuolisuus... Hoi maailma! Elämää ahdistuksen ulkopuolella on, ja se on vapaata, liikkuvaa, pelotonta, rikasta, antoisaa!

Päästäkseen elämään sitä on ensin jouduttava kuvitellun normiryhmän ulkopuolelle. Tai uskallettava hypätä.

Ulkopuolella oleminen voi ahdistaa vain niin kauan kun tajuaa koko draaman olevan suurta illuusiota. Sillä jos kaikki meistä pelkäävät erilaisuuttaan samalla lailla, eihän silloin kukaan meistä todella ole erilainen, eikä yksikään meistä ulkopuolinen.

Ja silloin kaikki ne ihmiset, joiden tuomiota ja hyljeksintää on pelännyt, ovatkin yhtäkkiä samalla viivalla, jolla kaikki pelkäävät samalla lailla olevansa erilaisia kuin muut ja reagoivat kuka hyökkäämällä, kuka kuoreensa vetäytymällä.

Silloin uskaltaa vastata hyökkäykseen hymyllä ja koputtaa kuoreen: saisiko tulla kylään?