On oikeastaan hengellisesti mainiota olla eronnut ja vieläpä uudelleen avioitunut nainen. Se on loistavaa lääkitystä ehdottomuutta ja ylimielisyyttä vastaan.

Hääriittituli.

Monet hindut suhtautuvat kielteisesti uudelleenavioitumiseen. Tämä johtuu siitä, että perheettömällä on enemmän vapaa-aikaa, jonka voi kanavoida niin yksinäisiin hengellisiin harjoituksiin kuin toisia hyödyttävään sosiaaliseen toimintaan. Eihän ihmiselämän tarkoituksena nähdä mahdollisimman suurta maallisten nautintojen kokoelmaa; ihmiselämän tarkoitus on päästä eteenpäin hengellisellä polulla. Ja jotta ihminen koskaan voisi yltää tarttumaan Jumalan käsiin, hänen on jossain vaiheessa kuitenkin uskallettava päästää irti kaikesta muusta. Uudelleenavioitumisessa nähdään myös huonoja enteitä; pelätään, että se karma, joka aiheutti edellisen puolison kuoleman / eroon johtaneen eripuran, jotenkin tarttuisi. Mikä ei oikeastaan olekaan välttämättä niin taikauskoista, kun ajattelee, miten monet ihmiset toistavat uusissa suhteissaan edellisten suhteitten virheitä. Silläkin lienee vaikutusta, että valtaosa hinduavioliitoista järjestetään, ja jos rakastuminen ei sekoita päätä kumppania valittaessa, niin sekä naiset että miehet suosivat ensisijaisesti niitä, joiden sydän ei ole jo haavoilla ja mahdollinen luuranko kaapissa kolkuttamassa. Ja lopuksi: Rama, monen hindumiehen ykkösroolimalli, ei koskaan avioitunut uudestaan menetettyään Sitan, eikä Sitakaan, joka vastaavasti on monen hindunaisen ykkösroolimalli, milloinkaan antanut toisten miesten kuin Raman itseään koskettaa.

Tästä kaikesta huolimatta minusta tuntui avioeron jälkeen, etten ollut tuollaiseen uhrautuvaan sinkkuuteen valmis, semminkään, kun elin joka tapauksessa perhe-elämää lasteni kanssa. Vakuutuin siitä, että olisi heidän etunsa jos minulla olisi sellainen uusi aviomies, joka on kotikonfliktien minimoimiseksi elämäntavoiltaan ja maailmankatsomukseltaan samanlainen kuin minä. Nyt kun minulla tuollainen uusi aviomies on, huomaan, että minulla todellakin on paljon vähemmän aikaa muita kuin perheenjäseniä hyödyttävään sosiaaliseen toimintaan. Hengellisiä harjoituksia sen sijaan tulee tehtyä enemmän, kun mies oikein kannustaakin niihin ja tekee niitä itsekin.

Jotkut ihmiset ovat horoskooppinikkareitten mukaan manglikeja. Manglik on henkilö, joka on syntynyt parisuhdeasioissa pahojen tähtien alla, ja hänen avioliittonsa on epäonnistuva, ellei hän nai toista manglik-tähtikuvion uhria. Tällöin ne pahat taivaankappaleet törmäävät toisiinsa ja tuhoutuvat logiikalla kaksi miinusmerkkiä = plussa.

Ja arvatkaapa mitä: sekä Dharmapati että minä ollaan manglikeja. Jännää kyllä, tämä tieto tuntuu herättävän horoskooppeihin luottavissa traditionaalisissa hinduissa "Aaa! No onpa hyvä että menitte naimisiin keskenänne!" -reaktioita, vaikka meillä kummallakin on menneisyytemme eli toinen puoliso henkilöhistorian hämärissä. Aivan kuin manglik-status pyyhkisi pois kaikki ennakkoasenteet; aivan kuin minun ja Dharmapatin epäonnistumiset edellisissä suhteissa eivät olisikaan johtuneet mitenkään meistä itsestämme, vaan sittenkin siitä, että olemme manglik-poloisia emmekä mitenkään siis olisi voineetkaan onnistua ei-manglikkien kanssa. Ei muuten auta, ettei Dharmapati ole aiemmin ollut virallisesti naimisissa vaan "vain" avoliitossa. Häntä hieman ärsyttää tietoisuus siitä, että hindulaisesta näkövinkkelistä se, että on seksisuhteessa saman katon alla asuvan henkilön kanssa, lasketaan avioliitoksi.

Meistä kummastakin on kyllä jotenkin lohdullista se, että vain tämä nykyinen avioliitto on solmittu pyhin riitein Jumalan edessä - on se sittenkin vaan eri asia!

Ehkäpä erokokemukset ovatkin Krishnan lahja, apupaketti joka sisältää eväitä hengelliseen kasvuun. Ainakin lähes kaikki tuntemani syvästi hengelliset ihmiset, jotka oikein hohtavat valoa ja rauhaa, ovat joutuneet käymään läpi eron.