Lastenkasvatuspauhapauhalasta taas terve... On lukuvuoden viimeinen koulupäivä, jona minua rieppoo se, että Suvivirsi on menty kieltämään niin monista kouluista. Ei onneksi minun lasteni koulusta, missä se ei häiritse ketään siitäkään huolimatta että alle puolet ( ! ! ! kylläpä Suomi on muuttunut ! ! ! ) luokan oppilaista tulee kolmannesta luokasta eteenpäin osallistumaan luterilaiseen uskonnonopetukseen ja vastaavasti enemmistö nähdään omien lasteni seurana elämänkatsomustiedon oppitunneilla. (Ekalla ja tokalla luokalla ussantuntien paikalla on lasteni koulussa perjantaisin kerrottu opettavaisia tarinoita ja mietitty ja purettu yhdessä lasten välisiä ristiriitatilanteita.)

Tiettyjä perinnekoululauluja ei ole julistettu pannaan maahanmuuttajien takia, kuten media antaa ymmärtää. Muutoksen taustavoimina ovat ihan supisuomalaiset ateistit, jotka ovat keksineet napata hajota ja hallitse -politiikan puskurikseen ja kilvekseen ja villinneet jotkut muslimit vastustamaan sitä mitä ei vastustaa tarvitsisi. Tunnen itse paljon maahanmuuttajia, mutta en yhtäkään, joka virsistä häiriintyisi. Esimerkiksi Suvivirressä ei ole mitään sellaista mitä muslimi ei allekirjoittaisi. Jumalahan on arabian kielen Allah-sana suomeksi.

Sen sijaan, että muslimioppilaat poistetaan juhlasalista Suvivirren ajaksi, asia olisi varmasti ratkaistavissa helpommin siten, että muslimivanhemmat kutsuttaisiin koululle ja heille kerrottaisiin mitä Suvivirressä tarkalleen lauletaan. Syntyisi yhteisymmärrys. Mitä sitten idän uskontoihin tulee, niin me niitten kannattajathan ollaan kaikkiruokaisia. Jumalan luokse se Jeesuskin antaumukselliset palvojansa vie.

Kapuloita rattaisiin laittavatkin ei-kristittyjen uskovaisten sijaan ne, joitten mielestä uskonto on humpuukia ja satua jota ei pidä panna lasten suihin. Sitä en ymmärrä, mikseivät nämä ihmiset kiellä myös lauluja mörrimöykyistä ja puhuvista eläimistä. Sama olisi logiikka.

Tämän ohella minua kiusaa teinien tämän kesän katumuoti, joka ei peitä juuri sen enempää kuin uimapuku. Kun ohitamme näitä tyttösiä Dharmapatin kanssa ulkona, hän ei voi olla sutkauttamatta "he haluavat syntyä seuraavassa elämässään puiksi" viitaten siihen että puut saavat rauhassa paljastaa alastoman vartensa kaikille. Minun puolestani jokainen aikuinen saa kaikin mokomin pukeutua miten haluaa, täysin tietoisena siitä millaisia mielikuvia oma asuasuvalinta muissa saattaa herättää. Mutta että lapset!

Miksi 14-vuotias suomalaistyttö haluaa kesällä 2013 pukeutua ja meikata kuin ammatinharjoittaja Keski-Euroopan punaisten lyhtyen alueilta? Jotkut sanovat, että hän testaa sillä omaa viehätysvoimaansa, että sellainen on normaalin kehityksen raameissa ja että hänet pitäisi jättää rauhaan. Minä en jättäisi. Sellainen "viehätysvoiman testaaminen" on mielestäni aikuiset vastuusta vapauttava peitenimi kipeälle huomiovajeelle. Eikä se huomio, mitä 14-vuotias todella tarvitsee, ole miesten seksuaalinen mielenkiinto.

teinitrendi12-normal.jpg

Yllä auttamattomasti vanhentunutta vuoden 2012 kesämuotia... tänä kesänähän jokaisen uskottavan teinigimman shortsit paljastavat paljon enemmän reittä ja pakaraa.

kamalat-normal.jpg

Mitähän ensi vuonna? Miten ylitetään nämä? 

Mikä pahinta, 128 senttimetrin maagisen rajan jälkeenhän lastenvaatteet ovat nykynormin mukaisesti samanlaisia aina aikuisikään asti, eli 8-vuotiaan oletetaan pukeutuvan samalla tavalla kuin 14-vuotiaankin.

Olen julistanut sodan alaikäisiä uhkaavalle vaateteollisuudelle, ja sodassa ja rakkaudessahan kaikki on sallittua. Siksipä käytän häikäilemättömästi hyväksi rakkaiden lasteni luontaista tarvetta tuntea itsensä fiksuiksi ja mieluiten vielä vähän muita fiksummiksi.

Psykologisilla täsmäiskuillani olen Luojan kiitos onnistunut myymään tyttärilleni sellaisen näkemyksen, että maailmassa on itsekkäitä himokkaita miehiä, jotka haluavat katsella ja mieluiten koskeakin nuoria vähäpukeisia tyttöjä. Nämä miehet tekevät kaikkensa saadakseen tytöt uskomaan, että itsensäpaljastelu ja miesten fantasiaksi tälläytyminen on jotakin hienoa ja tavoiteltavaa. Höpsöt tyttöparat, joille kukaan ei ole täydellisen valinnan- ja nautinnonvapauden pimeästä puolesta tarpeeksi kertonut, mielekkäistä vaihtoehdoista puhumattakaan, menevät sankoin joukoin lankaan. Varsinkin niitä miehiä ilahduttaa jos tytöt vielä juovat alkoholiakin ja menettävät lopunkin arviointikykynsä.

Ai että mistäkö tiedän onnistuneeni? No siitä, että kun minun lapseni näkevät paljastavaa katumuotia, he nauraa kihertävät tai kommentoivat, että tyttö unohti housut kotiin (vihollinen on siis saatettu naurunalaiseksi ja sen vaikutusvalta näin ollen täten kampitettu tantereeseen). Tai sitten he aloittavat keskustelun siitä miten kovasti nuo tytöt haluavat herättää miesten huomiota. Eittämättä he tiedostavat olevansa tiedostavuudessaan fiksumpia kuin monet 10 vuotta itseään vanhemmat ja nauttivat siitä. Nauttikoot! Niin kuin jo sanoin, sodassa ja rakkaudessa ja niin edelleen... >:-D

Tällaisten ajatusten istuttaminen lapsiin on suoraa jatkumoa kriittiselle mainoskeskustelullemme. Se on innostanut lapseni pikkuruisesta pitäen miettimään jokaisen mainoksen äärellä, kuka mainoksen väittämät on lisää rahaa saadakseen keksinyt ja mitä seurauksia sillä voisi olla, että ihmiset mainosta tottelevat. Siltä pohjalta on ollut hyvä jatkaa toosan ohjelmatarjontaan ja funtsia yhdessä, hyötyykö kukaan todella, jos ihmiset poimivat elämänsä tienviitat Salkkareista, ja kumman esikuvan matkiminen vie terveempään suuntaan, rokkikukon vaiko Krishnaa rakastavan pyhimyksen.

Minä ihan oikeasti uskon siihen että tällaisella kotikasvatuksella on merkitystä. Jos kotona ei sitä saa, naisenalku kyllä kerää ajattelemisen ja naisen mallin pohjamateriaalit jostain muualta. Vaikkapa suoraan ja purematta niiltä itsekkäiltä himokkailta miehiltä.