Kai Po Che! on huuto intialaisesta leijaleikistä. Metallilla terästetyt leijannarut yrittävät katkaista naapureitten narut.

Leijoja elokuvassa lennätetään alle minuutin ajan. Tulkitsenkin nimen viittaavan siihen, miten helposti nuoren miehen elämä ja lento voidaan katkaista, miten hilkulla on, että hän saa tilaisuuden kasvaa täyteen mittaansa. Ennen kaikkea henkisesti.

Ishaan, Omi ja Govi ovat köyhiä, työttömiä kaupunkilaisnuorukaisia (no, eivät sentään slummista, mutta ei heitä keskiluokkaankaan voi lukea), joilla on unelma. Koska Ishaan tunnetaan korttelin parhaana kriketinpelaajana, he haluaisivat pistää pystyyn urheiluvälinekaupan, luonnollisesti kriketti siellä lajeista tärkeimpänä. Liikeidean toinen tärkeä juju on tarjota kaupan yhteydessä lähiseudun lapsille krikettivalmennusta. Nuorukaisten leijat uhkaavat kuitenkin jäädä maan pinnalle ja kolmikko tyhjäntoimittajaksi kun pääomaa unelman toteuttamiselle ei vaan heru.

Lopulta sen järjestää heille kuitenkin Omin sukulaismies, joka on kauhuksemme äärihindupuolueen paikallispamppu. Sellainen, joka lietsoo vihaa ja väkivaltaa muslimeita ja kristittyjä kohtaan Vishnun eri nimiä toistellen. Vastalahjaksi Omi joutuu tahtomattaan mukaan puolueen toimintaan, jossa on tietysti hyvääkin, se auttaa suuresti köyhiä hinduja (mutta ei tietenkään heidän musliminaapureitaan). Jotta jänniteasetelma varmasti kiertäisi katsojan mahan spiraalille, nuorukaisten pyörittämän krikettikerhon primus, varsinainen lahjakkuuksien lahjakkuus, on pieni tuhma muslimipoika Ali...

Tänä vuonna valmistunut, 2000-luvulle sijoittuva leffa oli mukaansatempaava ja valloittava, henkilöhahmot kiinnostavia ja syviä ja juoni sellainen etten voinut olla itkemättä sekä surusta että ilosta. Sydän on koko ajan syrjällään etenkin Alin tulevaisuuden leijan puolesta. Leffa ansaitsee tosi ison keon plussia. En itse asiassa keksi mitään muuta kritisoitavaa kuin sen että taas kerran yksi filmi on valjastettu opettamaan Intian vielä kohtalaisen raittiille kansalle dokaamista, tosin tällä kertaa vain yhden kohtauksen ajan.

Erityispisteet annan vielä siitäkin, että ainoa joka leffassa saa naisen onkin sen ainoa nörttipoika, se joka kavahtaa naisten kuviakin. Ja se joka vie ja tietää mitä tahtoo on tuo varsin nuori nainen!