Katsoimme Dharmapatin kanssa perjantaina tänä vuonna valmistuneen elokuvan Table No 21, ja se sai meidät itkemään.

table-no-21-normal.jpg

Minut se sai itkemään miltei hallitsemattomasti vielä piiiiitkään leffan päättymisen jälkeenkin. Samalla tavalla olen aiemmin itkenyt jonkun leffan vuoksi vain nähtyäni Brokeback Mountainin. Itken kyllä useinkin koskettavia leffoja katsoessani, mutta se, ettei itkusta ole tulla loppua ollenkaan ja että menen itkusta puolitainnuksiin, suoranaisesti toiseen tietoisuudentilaan, on näin harvinaista.

En kuitenkaan tahdo kirjoittaa varsinaista leffa-arviota Table No 21:stä, koska en halua paljastaa sen jännittävästä ja yllättävästä juonesta yhtään mitään. Enhän itsekään tiennyt siitä mitään, kun aloin sitä katsoa, ja siksi se minuun niin järisyttävän yllätysvaikutuksen tekikin.

Sanottakoon vaan että tämä Intiassa tehty mutta asetelmiltaan hyvinkin yleismaailmallinen elokuva on erinomaista katsottavaa ihan kaikille aikuisille. Että se vaikuttaa juonivetoiselta ja yhteiskuntakriittiseltä trilleriltä, pääosassa aika normaali kolmikymppinen lapseton aviopari - mutta että leffan vika puoli tuntia keikauttaa asetelman ihan uuteen asentoon ja pakottaa katsojan miettimään oikeaa ja väärää ja tekojen seuraamuksia, ei vaan leffan henkilöitten kohdalla vaan omakohtaisestikin.

Päähenkilöitä näyttelivät uudet tuttavuudet Rajeev Khandelwal ja Tena Desae, heitä piinaavaa miestä sama Paresh Rawal joka esitti Oh My Godissa pääosaa, Krishnan kohtaavaa miestä.

Kun nyt kerran tuli lyhyestä virsi kaunis, niin voisin lyhykäisesti esitellä muitakin intialaisia elokuvia, joita on lähiaikoina tullut katsottua.

Son-Of-Sardaar-Poster-normal.jpg

Son of Sardaar on aika mainio komedia kohellushuumorin ystäville. Pidän siitä, että aivan tarkoituksellisesti tässä filmissä kaikki roolihahmot ovat yksinkertaisia ja vilpittömiä. Hyväntahtoista huumoria revitään tässä filmissä erityisesti intialaisista perinteistä ja siitä miten tarinan konnakin voi olla tavoiltaan suurimmaksi osaksi hyvien periaatteitten mies!

Päähenkilökin on hieman vähäjärkinen mutta oikein hyväsydäminen, ja poskettoman onnekas sikhimies, joka ei leffan alussa vielä tiedä, että on vaarassa joutua verikoston uhriksi.Synkistä toimintapläjäyksistä tunnettu Ajay Devgan tekee häntä esittäessään yllättävän ja varsin hulvattoman roolityön. En välillä ollut tunnistaa häntä Ajayksi!

Sanjay-Dutt-sardaar-normal.jpg

Leffan vaikuttavin ilmestys on kuitenkin Sanjay Duttin esittämä mies (yllä), joka on pyhittänyt elämänsä kostolle. Lutuinen tappaja, joka tulee roolissaan vetäneeksi samaistuttavalla tavalla yli ja siten näkyviin sisältä kuiteskin pehmeitten miesten yleiset taipumukset kovisteluun ja siihen ettei myönnetä virheitä...

Wanhempien eläwien kuwien osastolta tulee Khiladi (1992), eräs Akshay Kumarin läpimurtoteoksista. Hän on filmissä niin nuori että herättää minussa vain äidillisiä tunteita, vaikka näytteleekin ahkerasti lihaksiaan ja rintakarvojaan.

khiladi-normal.jpg

Akshayn roolihahmo Raj Malhotra (Bollywoodin kliseisin mahdollinen roolihahmon nimi) pitää hurjien kepposten tekemisestä, niin opettajilleen kuin tuntemattomille "aikuisillekin". Leffa alkaakin siitä, kun lukiolaispoika Raj saa kaverin kanssa kieli poskella lyödyn vedon innoittamana bisnesmiehen luulemaan Rajia vaaralliseksi roistoksi ja antamaan tälle rahasalkun (jonka hän nauraen palauttaa ja nostaa sen sijaan kaveriltaan voitetun vedon rahapalkinnon). Rajin poliisipäällikköisoveli on ihan helisemässä pikkuveikkansa kanssa.

Hurtin huumorin huijauksista tulee kuitenkin leffan kuluessa totista totta, kun Raj törmää niitten seurauksena oikeisiin rikollisiin. Ihastuttavan viaton lukioidylli muuttuu rikosdraamaksi (jonka käsikirjoittaja ansaitsisi sapiskaa, sen verran isoja aukkoja juonessa on). Suurimmaksi osaksi leffa on kuitenkin herttainen ja juoni sen verran helposti seurattava, että Khiladi viihdytti erityisesti lapsiani. Lisäpointit siitä että tässä filmissä on pääasiassa ihan tavallisen näköisiä ihmisiä, eikä budjetti ole selvästikään ollut kovin kummoinen, mutta kokonaisuus toimii silti :-) Tämä onkin tehty sydämellä. 90-luvun Bolly-leffojen koominen kestosivuhahmo Johnny Leverkin on tällä kertaa aika mainio.

Aina vain suositumman Akshay Kumarin maine naistenkaatajana ja pelimiehenä perustuu osittain tästä filmistä käynnistyvään Khiladi-sarjaan. Täytyy myöntää, että leffan rakkauskohtaukset, joista useimmat ovat laulu- ja tanssikohtauksia, ovat todella eroottisia. Sillä wanhanaikaisella, werhotulla tavalla, jota lapsenkin voi antaa rauhassa katsoa, siis, eli mitään ei näytetä mutta vain aikuisille avautuva vihjailu on vimmattua! Sankaritar Ayesha Jhulkaa en muista nähneeni ennen enkä jälkeen, mutta Wikipedia paljasti hänen olevan hyvinkin tunnettu nimi ja yhäkin työn touhussa nyt 40-vuotiaana. Tosin viime vuonna antamassaan haastattelussa hän katsoo vetäytyneensä filmimaailmasta vuonna 2000, uransa huipulla, ja ottaneensa sen jälkeen vastaan vain mielenkiintoisia sivurooleja.

ayeshaennen-normal.jpgayeshanyt-normal.jpg

Ayesha Jhulka ennen ja nyt.