Mieheni tuli viime viikolla koulusta kotiin murheen murtamana. Suomen kielen opettaja oli pannut luokan katsomaan dokumentin Säilöttyjä unelmia. Siinä liikuttiin eri puolilla maailmaa selvittämässä, mistä Suomessa myytävä halpa ruoka oikein tulee, ja millaiset ihmiset sitä valmistavat, mm. eläimiä teurastaen. Elokuvassa oli paljon onnettomia köyhiä ihmisiä ja kärsiviä eläimiä, ja Dharmapatista tuntui ikävältä olla ihmislajin edustaja sen nähtyään. Tunne jatkui kun seuraavana päivänä puheenaiheena oli turkistarhaus ja kieliluokan etninen enemmistö, itäeurooppalainen siipi, piti sitä tosi positiivisena juttuna. 

Eilen luokka oli keskustellut ruokavaliosta. Jotkut inttivät, että pakkohan eläimiä on lahdata, koska kasvisruoalla ei ihminen pysy terveenä tai ainakaan vahvana. Mieheni the Lihaskimppu hiljensi kaikki toteamalla, että on ollut kasvissyöjä melkein kymmenen vuotta ;-) ;-)

Minua ärsyttää nykyään lihaa tarvitaan -pauhaustakin enemmän suosittu väittämä, jonka mukaan ihminen tarvitsee mielettömästi kalaa tai ainakin kalaöljyä pysyäkseen fiksuna. Tunnen roppakaupalla huippuälykkäitä intialaisia, jotka eivät eläessään ole kajonneet mihinkään kalaan viittaavaankaan. En itseänikään osaa kovin tyhmänä pitää, vaikka oma kalasta (ja lihasta) pidättäytymiseni on jatkunut jo pian 20 vuotta. Maailman kalakannat ovat tehokalastuksen myötä huvenneet pelottavan vähiin, ja riistokalastus uhkaa tappaa monia muitakin vesieläimiä sukupuuttoon. Jos minä saisin päättää, jättäisin kalat kehitysmaiden rantojen köyhille. Vaikka ei se täysin terveellistä ruokaa heillekään taida olla, sen verran kaloihin kertyy ympäristömyrkkyjä.

Jotain iloistakin sentään. Eilen astui EU:ssa voimaan kosmetiikan eläinkoekielto. Kauan on siitä haaveiltukin! Eikä onneksi vain haaveiltu vaan ihmiset ovat tehneet lujasti töitä tämän päämäärän eteen :-)