Karuja sanoja temppelissä. Mutta minua ne koskettivat, positiivisesti. Onhan aivan totta, että jos ihminen toimii vain omien tunteittensa ajamana, hän on kuin tuuliviiri, joka pyörii ja vaihtaa suuntaa eikä etene oikein minnekään.
Dharma, jonka voi halutessaan kääntää velvollisuudeksikin, pysäyttää tuuliviirin vakaaksi tienviitaksi ja juurruttaa sen syvälle. Enää ei lentelekään sinne, tänne ja tuonne, vaan ainoastaan dharman osoittamaan suuntaan. Vaikka joissain asioissa pitääkin tehdä uhrauksia, huomaa pian niiden olleen uuden vallitsevan olotilan, sielunrauhan, arvoisia. Tunteet voimistuvat, koska jatkuvuus ja pysyvyys suunnassa tekevät vahvasti ja syvästi tuntemisesta kannattavaa. Koko elämästä tulee syvällisempää. Tämä on oma kokemukseni.
Ja tämän takia kannattaa etsikkoaikansa komeaksi päätökseksi valita yksi polku, jota seurata. Yksi uskonto, tai ainakin yksi hengellinen opettaja. Ettei jää polkemaan paikallaan. Oma itsekäs ego on mahdoton nujertaa, jos se on samaan aikaan hengellisen etsijän ylin auktoriteetti!
Alun karu lausunto tunteista pätee erityisesti rakkaussuhteissa. Ensirakkautta sanotaan vahvimmaksi vain siksi, ettei rakastunut sydän ole vielä ottanut turpaansa. Kun se on kerran kunnolla pahoinpidelty, ei se uudestaan uskalla täysillä rakastua joutuessaan pelkäämään, että sama tapahtuu taas. Hyvä, sydän! Se on täysin tervettä itsesuojeluvaistoa.
Sydämen kaivautuminen puolustusjuoksuhautaan EI kuitenkaan ole, vastoin yleistä käsitystä, lopullinen tuomio! Sydän on luotu rakastamaan aina vain enemmän ja paremmin, ja rakastamaan enemmän ja paremmin oppii kun yrittää vilpittömästi rakastaa enemmän ja paremmin. Moinen sydänlihastreeni on mahdollista ja terveellistä kuitenkin vasta, kun sydän ei enää ole toipilas vaan kunnossa. Kun parisuhde lepää tukevasti dharman päällä, kun osapuolet eivät käyttäydy kuin tuuliviirit vaan turvallisesti dharman mukaan. Silloin sydän toipuu. Silloin sydän uskaltaa lähteä matkalle, jolla ei ole loppua!
Abstrakteista teorioista tosielämän esimerkkiin: sinä päivänä jona Dharmapati osti minulle hääpuvun, sydämeni uskoi viimein ihan oikeasti kaiken olevan totta eikä pelkkää toiveikasta unelmaa. Menneiden kokemusten ja varautuneisuuden piirtämä mitta-asteikko ei enää riittänyt, vapautunut sydämeni pomppasi rytinällä aivan uusiin korkeuksiin. Jäi niihin kavutakseen yhä ylemmäs.
Mieleni on niin hyvä, että on hyvä myös muistaa gurun varoitus. Mielihyvähumala on yhtä vaarallista kuin negatiivisissa ajatuksissa rypeminen, sillä ennemmin tai myöhemmin mahtavista fiiliksistä pitää syöksyä alas. Jopa isot hengelliset elämykset voivat syöstä niissä liikaa kieriskelevän mielen syvään synkkyyteen, jollei elämys pian toistu. Hänen neuvonsa on, että jos haluat olla pysyvästi onnellinen, älä hehkuta, vaan toista mantraa ja rauhoitu. Mantra on paras työkalu hengellisten kokemusten ankkurointiin niin, että niistä tulee hiljalleen pysyvä osa tietoisuutta.
Elämä on kivassa suvannossa. Kun jokin sitä vääjäämättä tulee taas jossain vaiheessa tulevaisuudessa horjuttamaan, koettelemus tulisi osata ottaa vastaan Jumalan apuna, jonka tarkoitus on auttaa meidät lähemmäs Häntä.
Kommentit