Rajesh Hari Om Bhatia, alias Akshay Kumar, on ollut tällä vuosituhannella yksi Bollywoodin suosituimmista näyttelijöistä. Toisin kuin lähes kaikki muut sikäläiset valkokankaan sankarit, hän on menestynyt omilla hartiavoimillaan eikä siksi että olisi sukua julkkikselle. Mies oli alkujaan vaatimattomasti kokki ja itämaisten taistelulajien valmentaja, mutta nousi pinnalle tekemällä sarjan hurjia action-leffoja ilman stunt-miehiä; hän oli vaarallisten temppujen tee-se-itse-mies, aikansa Duudsoni. Uran urkenemista auttoi varmaan myös hyvin valittu vaimo; mies vei vihille Twinkle Khannan, joka on menneitten päivien huippunäyttelijöiden Dimple Kapadian ja Rajesh Khannan tytär. Pariskunnalle syntyi Aarav-niminen poika 2003, ja minä aina vitsailen, että järjestän jomman kumman tyttäreni naimisiin hänen kanssaan ;-)

Ei vaan. Sanon aina tyttärilleni ettei kannata ottaa miestä jonka kanssa ei ole yhteistä maailmankatsomusta ja elämäntapaa. Emmekä me tiedä Aarav Bhatiasta mitään.

Hänhän voi pahimmassa tapauksessa olla aikuisena niin kuin isänsä roolihahmo Jignesh "Jerry" Patel elokuvassa Desi Boyz. Jerry ja hänen ystävänsä "Nick", jota esittää kristitty Bolly-tähti John Abraham, ovat lempinimiään myöten sataprosenttisesti länsimaalaistuneita intialaisia. Länsimaalaistuminen tarkoittaa tässä yhteydessä täydellistä maallistumista ja moraalikatoa, eli herroja ei näytä kiinnostavan muu kuin raha, naiset, bodaus ja alkoholi. Jerry pitää lisäksi miten kuten huolta edesmenneen siskonsa seitsenvuotiaasta pojasta Veeristä, kun taas Nickin sydämen täyttää kihlattu, Deepika Padukonen roolihahmo Radhika.

Elokuva sijoittuu Lontooseen. Viime vuosien aikana on ruvennut tuntumaan että useampi kuin joka toinen Bolly-leffa sijoittuu Lontooseen. Tässä ajankohtaisessa filmissä Lontoo on sentään jossain määrin perusteltu tapahtumapaikka. Elokuva ikuistaa nimittäin lamaa ja sitä, miten iso osa metropolin väestöstä suistuu sen johdosta työttömyyteen ja taloudelliseen ahdinkoon.

Myös Jerry ja Nick menettävät työpaikkansa, ja sosiaaliviranomaiset uhkaavat pian viedä Veerin huoltajuuden pennittömältä Jerryltä. Ystävysten talousongelmilta syö valitettavasti uskottavuuden se, miten isossa asunnossa he kalliissa Lontoossa asuvat. Pelastuksen tuo Sanjay Dutt, seuralaispalvelun pyörittäjä. Hän värvää intialaisia lihaskimppuja rattopojiksi, siis miesstrippareiksi ja prostituoiduiksi.



Shoppailuorientoitunut Radhika osoittautuu kaikessa kamaluudessaan harvinaisen mielenkiintoiseksi sankarittareksi: hän on niin perinpohjainen Cosmo-tyttö, että Nickillä on perustellut syyt pelätä, että Radhika vaihtaa hänet rikkaampaan mieheen, jos saa selville, että Nick on menettänyt työpaikkansa ja leveän leipänsä. Jo Radhikan sisäänmarssi leffaan on arvokas ajankuvana. Hän on baarissa länsimaalaisen poikaystävänsä kanssa, mutta kalpeanaama saa pian kenkää, kun Nick tulee siihen lihaksineen asenteella "ei noiden suhde kestä jos minä menen päättäväisesti väliin puhumaan meidän kieltä". On virkistävää tavata näin rehellisesti kuvattu arvoköyhä nykyajan desityttö eksyksissä länsimaassa. Myös Anupham Kherin esittämä tytön isä on hyvin käsikirjoitettu tyyppi; hänen pohdinnoillaan tehdään ohimennen ja osoittelematta leffan kuluessa selväksi, että Radhika on hänen vapaan ja perinteistä piittaamattoman kasvatuksensa luomus. Minkä vuoksi hän onkin Nickin puolella ja yrittää saada tytön pysymään tämän kanssa kun rakkaus rakoilee.

Elokuva sisältää toimivaa kaksimielistä huumoria sekä paljon ajattelemisen aihetta ja pintaa syvempää sisältöä. Se ajaa rattopoikajutuillaankin lopultakin naisten asemaa, naisten oikeutta seksuaaliseen nautintoon, mikä tekee Intiassa varmaan hyvää. Silti aito sisältö antaa liikaa tietä älyttömyyksille, ja niinpä elokuva jää suurimmaksi osaksi köyhien desi-miesten seksifantasiaksi. Miljooniin nuorukaisiin varmasti kolahtaa ajatus siitä että Lontoossa voisi muka tulla sikarikkaaksi olemalla tuhma hyvännäköisten rikkaitten pimujen kanssa. Eiväthän sellaiset tosiasiassa seksistä maksa, vaan varakkaat 50+ rouvat, jotka loistivat filmissä poissaolollaan.



Parempaa huumoria - jälleen pääasiassa Lontoossa - sisältää niinikään Akshay Kumarin tähdittämä, 2010 valmistunut Housefull, jonka tuore jatko-osa pyörii parhaillaan leffateattereissa. Akshay on ykkösosassa onnettomien tähtien alla syntynyt mies, joka ei saa tahattoman kohelluksensa takia töitä kuin kasinoista jinxinä, huonon pelionnen tuojana. Juonenkäänteet ovat harvinaisen huvittavia ja Akshay riepottautuu niitten armoilla hauskana kuin Charlie Chaplin konsanaan.

Jinxin horoskoopissa povataan että jos hän vain pääsee naimisiin rakastamansa naisen kanssa, onni kääntyy hyväksi. Yritys on kova ja hyvä. Katsoja pannaan itkemään ja nauramaan yhtä aikaa - miten pieleen ja odotusten vastaisesti järjestetty avioliitto voikaan mennä!

Hindinkielisissä komedioissa on usein kaksi tasaväkistä päähenkilöä, Housefullissa Akshayn perävaununa ja auttajana kulkee Ritesh Deshmukh. Hänen ongelmansa on, että vaimon yrmylle peri-intialaiselle isälle pitää teeskennellä että heillä on Lontoossa oma talo ja lapsi. Akshayn ihastuttavan kunnollinen roolihahmo liittyy ennen pitkää valehtelijoiden klubiin samantapaisesta syystä... Poskettomalle loppukohtaukselle Englannin kuningattaren vastaanotolla on myös annettava täydet pisteet :-) Elokuvan naiset ovat Deepika Padukone, Lara Dutta ja Jiah Khan.

Myönnän. Rakastan kaikkia Akshayn leffoja joissa hän vetää kunnollisen mutta kovaonnisen pojan roolia. Hän vetää sen niin hyvin ja levittää samalla kivasti hyviä hindulaisia arvoja :-D