• Ylimielisyys.
• Kärsimättömyys.
• Äksyily.

Olipas harvinaisen helppo hengellinen tehtävä eilen kirjoittaa paperilapuille omia häpeäpilkkuja, asioita, joista haluaisin itsessäni päästä eroon. Lappuja syntyi hujauksessa kymmenkunta.

"Et vastannut sähköpostiini! Kirjoitapa vielä yksi lappu: asioitten jättäminen myöhemmäksi", ehdotti mieheni, jonka ehdin nähdä vain nopeasti vilaukselta Skypessä ennen kuin lähdimme läheiselle kalliolle synninpolttotalkoisiin. Mukaan pyysimme kaksi lasta ja yhden aikuisen lisää, naapurista.

Lasten lapuista löytyi mm. seuraavaa:

• DVD-levyjen jättäminen pois koteloista.
• Kostaminen.
• Hidas syöminen.
• Sänkyyn jääminen. [aamukiireessä]
• Ilkeät ajatukset. [Erityisesti erästä tiukkaa iltapäiväkerhon tätiä kohtaan, kuulemma.]
• Että laitan liikaa maitoa koulussa puuroon.
• Hiihdän hitaasti.

Kun Anandi kirjoitti yhteen lappuunsa "ego", hirnahdin nauruun, ja täytin itsellenikin vielä yhden lapun samalla sanalla.

Riemulla sytytimme kalliolle pikku nuotion ja heittelimme lappu toisensa perään syntimme tuleen. Naapurin emäntäkin poltti kolme omaansa ja ilmaisi ymmärtäneensä pelin hengen. Että ei niistä eroon pääse edes henkimaailman avustuksella ellei sitoudu  pyrkimään muutokseen - parempi ottaa pieni projekti kuin liian iso kakunpala. Jotkut paheet eivät ottaneet tulta vaan koettivat lepattaa karkuun tuulessa, mutta lapsikatras pyydysti ja käristi ne armotta.

Näin juhlimme Holikaa, tämänviikkoisen kevätfestivaalirupeaman aloitusjuhlaa.

Holika oli nainen, joka oli joogaamalla onnistunut kiristämään Bhahma-devalta itselleen suojan tulta vastaan. En tiedä, miksi hän valitsi juuri tällaisen taikavoiman, kun olisi voinut saada miltei mitä vaan muutakin. Joka tapauksessa Holika toimi, Star Warsin sanavalintoja siteeratakseni, pimeällä puolella ja keskittyi lähinnä itsekkäisiin nautintoihin.

Holikaa ja hänen veljeään demonikuningas Hiranyakashipua otti päähän Prahlad, viimeksi mainitun pyhimyslapsi. Maailmanhistoria ja maailmanpolitiikan arkipäivä tuntevat paljonkin sellaisia kunkkuja tai aina vaan virassaan istuvia presidenttejä kuin Hiranyakashipu. Ehdottomia yksinvaltiaita, jotka epäilevät kaikkia, kanavoivat valtion varat itselleen ja armeijalleen ja kiduttavat arvostelijansa hengiltä.

Demonikuningas Hiranyakashipu oli paitsi tuollainen, myös kuolematon, koska häntä ei voinut tappaa eläin eikä ihminen eikä deva yöllä eikä päivällä asein eikä paljain käsin sisällä eikä ulkona. Koska häntä ei voinut kukistaa, kaikki jotka edelleen olivat hengissä hänen valtansa alla alistuivat hänen tahtoonsa. Ainoa, joka ei näin tehnyt, oli pikkupoika nimeltä Prahlad, Hiranyakashipun oma poika. Ja koska rajaton valta korruptoi rajattomasti ja tyrannit ovat varsin usein pähkähulluja, Hiranyakashipu päätti päivänä eräänä, että seuraavaksi hänen erikoisjoukkonsa saisivat likvitoida Prahladin. Olen tämän tarinan lopun jo tässä blogissa kertonutkin, joten pysähdytäänpäs ja jäädäänpäs tällä kertaa Holikaan.

Kun Prahladia ei ollut saatu hengiltä helpommalla, kuten vaikkapa petoeläinten ja myrkkykäärmeitten avustuksella (koska kaikki eläimet tykkäsivät Prahladista eivätkä tätä vahingoittaneet), Holika ehdotti veljelleen, että "hähhätihää, minäpäs otan pojan syliin ja istahdan tuleen! Poika kärtsää, minä en."

Näin tehtiin. Prahlad meni tätinsä syliin. Hetken päästä liekit nuolivat kumpaakin, mutta se, joka säilyi liekeissä vahingoittumattomana, olikin pikku Prahlad, kun taas Holika roihusi ja parkui. "Epäreilua! Brahma, olet pettänyt lupauksesi! Tulen ei pitänyt vahingoittaa minua!"

Brahma vastasi, että eipäs hän mitään lupausta ollut pettänyt. Holika se päin vastoin oli käyttänyt erityislahjaansa toisten vahingoittamiseen. Siksi erityislahjat kääntyivät häntä itseään vastaan. Näin käy kaikille pahantahtoisille kaikkina aikoina ennen pitkää, olipa kyseessä mikä hyvänsä erityislahja.

Niin selvisi Prahlad tästäkin koitoksesta ja jatkoi Vishnun ylistämistä, mistä isätyranni ei yhtään tykännyt...

Holikan turman kunniaksi hindut juhlivat joka vuosi Holika-juhlaa sytyttämällä kokkoja ja polttamalla kaikenlaista vanhaa, josta halutaan päästä eroon, jotta elämä olisi jatkossa keveämpää. Monille tämä tarkoittaa vanhojen rääsyjen ja riepujen ja muitten turhien tavaroitten polttamista savuna ilmaan.

Me otimme hengellisemmän näkökulman ja poltimme syntimme. Eivät ne toki noin helpolla meistä lähde. Mutta ainakin tuli synnit tunnustettua ja anteeksi pyydettyä ja kunnolla keskusteltua! Ja nyt, jos oikein yritämme keskittyneesti kehittyä, Prahlad ja Jumala auttavat meitä.