Yritettyämme määritellä, kuka oikeastaan on hindu, voimmekin alkaa bongailla keskuudestamme tunnustavia hinduja. Eli siis hinduja, jotka eivät ole tapahinduja, vaan joille uskonto merkitsee elämäntapaa ja identiteetin osaa.

Jos tunnet hindulaista mytologiaa, epäilyksesi heräävät varmaankin jo Mahabharatasta tai Ramayanasta tutun nimen kohdalla. Vaan kuten aiemmassa kirjoituksessa tulikin jo mainittua, tämä ei ole varma tai aukoton konsti ainakaan käännynnäishindun tunnistamiseen. Sitä paitsi monet Harit ja Narayanit kuljeskelevat länsimaissa Harryinä ja Ryaneina ja "kansainväliset nimet" saattavat muotisyistä korvata perinteisemmät nimet hartaassakin hinduperheessä. Sitä paitsi numero kaksi, jotkut syntymähindut ovat muuttaneet länsimaihin nimenomaan siksi että eivät komeista hindunimistään huolimatta halua elää kuin hindut, vaan mahdollisimman maallistuneesti.

Helpoin tapa tunnistaa tunnustava hindu onkin piipahtaa hänen kodissaan. Uskotaan, että vieras saattaa olla vaikkapa itse Jumala kujeilumielellä. Sinua kestitään sen mukaisesti.

Hindukodista löytyy kotialttari, joka on kaappi, hylly tai hyllynpäällinen täynnä jumalten ja guru(je)n kuvia ja suitsukkeita. Tämän alttarin äärellä hän viettää aikaa joka päivä rukoillen tai bhajaneita (hinduvirsiä) laulaen. Ennen kuin hän syö, hän saattaa jopa kiikuttaa ruoan alttarille ja uhrata sen.

Hänen CD-hyllystään löytyy bhajaneita, DVD-hyllystään uskonnollista draamaa ja kirjahyllystään gurujen teoksia, myyttisiä sarjakuvia, pyhimysten elämäkertoja ja ainakin Bhagavad Gita.

Seinillä on hindulaisia jumalankuvia julisteina, tauluina, kalentereina.

Kodista voi löytyä myös kristillisiä, islamilaisia ja buddhalaisia kuvia, kirjoja ja hengellisiä symboleita. Jos utelet että miksi, saat luultavasti vastaukseksi vain hämmentyneen onko-tässä-muka-jokin-ongelma -katseen. Hindulaisuus ei poissulje muita uskontoja vaan ottaa kaiken syleilyynsä.

Hindun otsalla voi, ainakin kotioloissa, näkyä uskonnollisia, esimerkiksi kaksi pystysuoraa viivaa (Vishnun palvojan merkki) tai kolme vaakasuoraa viivaa (Shivan palvojan merkki) taikka vain tuhkatäplä uskonnolliseen toimitukseen osallistumisen jäljiltä (tuhkatäplä muistuttaa siitä että tulee päivä jona ruumiimme ovat vain tomua). Naimisissa olevilla naishinduilla on punaista väriä jakauksissaan, paitsi milloin he eivät halua herättää huomiota ja erottua ei-hindujen joukosta.

Jos jäät pitemmäksi aikaa, huomannet, että hindusi tykkää meditoida, joogata tai toistella mantraa rukoushelminauhapussi kädessään. Aika todennäköisesti hän pyrkii heräämään aikaisin ehtiäkseen tehdä tämän kaiken ennen kuin muut heräävät. Varhainen aamu on vuorokauden hyväenteisintä aikaa hengellisiin touhuihin.

Uskonnollinen hindu suhtautuu varautuneesti päihteisiin. On luultavaa, ettei hän koskaan ole humalassa, ja mahdollista, että hän karttaa ja pitää eräänlaisina päihteinä kofeiinipitoisia juomiakin. Tosin vähintään yhtä mahdollista on, että hän juottaa sinut täyteen maustettua mustaa teetä ja kittaa sitä samalla itsekin.

Luultavasti hän ei syö laisinkaan lihaa. Missään tapauksessa hän ei syö nautaa, sillä maitoa antava lehmä on kuin imettävä äiti.

Vuoden pimeimpään aikaan hindu juhlii Diwalia, valon juhlaa. Pitkin vuotta hänellä on juhlapäiviä, joista ei-hindut eivät mahdollisesti ole koskaan kuulleetkaan, vähän sen mukaan, mikä Jumalan hahmoista on hänelle läheisin. Tai varmuuden vuoksi kaikkia. Oivallisia hengellisiä biletyspäiviä ovat esimerkiksi Shivratri, Durga-puja, Krishna janmashtami ja Gaura purnima.