>:-D Eilen toteutui eräs lapsuudenhaave. Vaihdoin rotua!

Inhosin nimittäin lapsena kovasti vaaleaa ihoani sun muita "valkoisen rodun" merkkejä ruumiissani. Tämä johtui siitä, että harrastin pienestä pitäen historian lukemista. Siirtyminen kilteistä ja silotelluista lastenkirjoista aikuisten hyllyille oli kertakaikkisen järkyttävä kokemus.

Ensimmäinen järkytys oli tajuta, ettei intiaanikulttuureita enää ollut, tai jos jotain jäänteitä vielä oli niin ne elivät nöyryytettyinä eurooppalaisten vaikutteitten varjossa. Sitten opin, että eurooppalaiset olivat suorittaneet kansanmurhia, kukoistavien kansantalouksien romutuksia ja kaikenlaisia ihmisoikeusrikkomuksia kutakuinkin jok'ikisessä maailmankolkassa. Oksetti. Erityisesti oksetti oman järjen ja arviokyvyn kasvatessa huomata, miten syvällä rasistinen asennevamma eurooppalaisissa oli, miten menneitten vuosikymmenten historiankirjoittajat ylpeilivät noilla "saavutuksilla". Aivan kuin juuri ei-eurooppalaisten rääkkäys olisi jotakin jaloa ja tekisi meistä eurooppalaisia.

En halunnut kuulua tuohon joukkoon. Samaistuin (kenties koulukiusatun lapsen herkistyneellä myötätunnolla) aina kaikkiin ei-eurooppalaisiin. Toivoin palavasti olevani tummaihoinen. Kauneuskäsityksiinikin nuo herkän kasvuvaiheen kauhukokemukset faktakirjojen äärellä vaikuttivat syvällisesti. Muilta osin ajatukseni ovat aikuistuneet. Rotu ei tee kenestäkään mitään eikä symboloi mitään. Ei kukaan ole paha tai yhtään mitään muutakaan siksi koska on eurooppalainen. En kuitenkaan tänä päivänäkään osaa pitää valkoisia miehiä komeina, ja naisistakin pidän viehättävimpinä tummempia kaunottaria.



Mutta kuinka minusta nyt onkaan tullut musta?

Eräs sukulaiseni Mauritiuksella on (erittäin hyvistä syistä, kaikki me sukulaiset olemme riemuissamme) eroamassa puolisostaan. Eroriidat eivät ole kahdenkeskisiä vaan suku on niissä mukana, onhan kyseessä järjestetty avioliitto.

Avioero ei ole enää tavaton ratkaisu Mauritiuksellakaan, mutta häpeä se on. Tässä tapauksessa ei lähtijän, vaan sen osapuolen, jota kaikki yleisesti ottaen pitävät syyllisenä tämän monta vuotta jatkuneen epätavallisen hirveän käytöksen johdosta.

Potkut siipan virasta saanut ja täten häpäisty mies haukkui eilen meidät sukuun kuuluvat pataluhaksi, ja minäkin sain osani. Se mies on kyllä ennenkin tehnyt selväksi että häntä nolottaa olla avioliiton kautta sukua sellaiselle suvulle, jonka jäsen on syyllistynyt ulkomaalaisen kanssa avioitumisen syntiin. Eikä edes intialaisen kshyatriyan, vaan eurooppalaisen, siis kastittoman. Vieläpä moraalittoman eronneen yksinhuoltajan!

Eilen hän sitten teki oikein erityisen selväksi, että minä olen alhaisinta mahdollista ihmisluokkaa, ja luokitteli kirosanapitoisessa kielenkäytössään minut rumalla haukkumasanalla, jolla viitataan yleensä afrikkalaistaustaisiin naisiin.

Mistään väärinkäsityksestä tässä ei ole kyse, sillä kyseinen ukko on minut henkilökohtaisesti tavannutkin. Hän on vaan rasisti. Ja koska rasismin päättömillä opeilla ei meikäläisen ulkomuodosta voi löytää vikaa, hän päätti sitten luokitella minut rasistisesta näkövinkkelistä alimpaan mahdolliseen kategoriaan.

Kiitän ja kumarran. Viimeinkin minut on julistettu tummaihoiseksi! :-D Afrikkalaiset naiset ovat upeita. Tämä on minulle suuri kunnia!

Ja nytpähän äijän omakin toive toteutuu, kunhan avioeropaperisota on saatu selväksi, eikä hän enää ole avioliiton kautta sukua miehelle joka on langennut tällaiseen afrovamppiin.