Yama eli Tuonelan herran vastaanotolla
Alamme kuolla heti syntyessämme. Se mitä kutsumme kuolemaksi on vain piste pitkän iin päälle. Hindulaisuudessa tätä ajatusta kuvaa Yama, Tuonelan herra. Yama ratsastaa puhvelilla tasaista vauhtia meitä kaikkia kohti, ja kun hän saavuttaa meidät, pelimme on pelattu.
Yama oli ensimmäinen tällä planeetalla kuollut ihminen, joka elämänsä jälkeen ansaitsi pikkujumalan aseman. Pikkujumalat eli devat ja devit ovat taivaallisia työläisiä, joita ei pidä sekottaa Jumalaan. Yaman työksi tuli hallita kuolleitten sieluja, kun he odottavat seuraavaa elämäänsä.
Tässä kuvassa Yama pitää hauskaa niin kuin pulkkiensa päällä seisaalleen laskemista yrittävät lapset konsanaan.
Kuoleminen on kamalaa, jos ei hyväksy väistämätöntä kohtaloaan vaan tappelee Yamaa vastaan. Guruni isoäiti demonstroi asiaa tälle kun tämä oli pieni tuolitempulla. Hän pyysi poikaa pitämään kynsin hampain tuolista kiinni, ja irrotti koltiaisen sitten tuolista väkisin. Se ei tuntunut pojasta kivalta. Sitten isoäiti pyysi Easwarania vain istumaan tuolilla pitämättä kiinni. Tällä kertaa kun mummi poimi tyttärenpoikansa, se tuntui mukavalta. Hänhän pääsi isoäidin hellään syliin.
Yama kuvataan usein kantamassa köyttä, joka saattaa olla hirttosilmukan muotoinen. Sillä voi vetäistä ajattoman tietoisuuden ja henkiruumiin irti ajallisesta fyysisestä ruumiista.
Yaman valtakunnassa sielut odottavat uutta syntymää. Maan päälle jääneet omaiset saattavat onnistua tekemään esivanhempiensa elämän tuonpuoleisessa mukavammaksi kuin mitä he karmansa puolesta ansaitsisivat erilaisilla uhritoimituksilla ja esirukouksilla. Yksi syy Intian hurjalle väestönkasvulle on usko siihen, että erityisesti omien jälkeläisten apu on kultaakin kalliimpaa sitten kun oma sielu hilluu avuttomana Yaman valtakunnassa. Moni uskoo eläneensä niin syntisesti, että kaikki apu on tarpeen, eli ei pidetä kannattavana ruveta ainakaan vapaaehtoisesti lapsettomaksi vaille parhaita mahdollisia uhraajia ja esirukoilijoita...
Toinen syy lisääntymisvimmaan on ajatus siitä että jokainen meistä on velkaa esivanhemmilleen. Ilman lapsia ketju, joka jatkuu ihmiskunnan alkulähteille saakka, katkeaa, kun lapseton jää sen viimeiseksi lenkiksi ilmaan heilumaan.
Jumalalle antautuneet ihmiset eivät kuitenkaan etsi turvaa jälkeläisistä, vaan Jumalasta, koska Jumala kyllä pitää huolen omistaan. Yamakin on Jumalan kaveri ja tekee mitä Hän toivoo. Siksi Yama on pelottava vain tapahindulaisten hindujen mielestä. Uskovaiset ottavat hänet vastaan hymyillen.
Niin no. Äitinä minun on tunnustettava että välillä kun katson avuttomia pieniä tyttäriäni tunnen niin valtavaa halua ja tarvetta elää, että ajatus siitä että kuka hyvänsä meistä, minäkin, voi kuolla minä päivänä tahansa, alkaa tuntua ahdistavalta. Onneksi guruni lohduttaa, että yleensä Jumala haluaa pitää hengissä ne, jotka täällä maan päällä tekevät Hänelle töitä. Jopa siihen asti että Hän pyytää Yamaa puhveleineen pysähtymään. Joten paras tapa käsitellä omaa kuolemanpelkoaan on yrittää parhaansa mukaan joka hetki elää niin kuin Jumala toivoo.
Joka tapauksessa Yama on minusta symppis :-) Ja huumorintajuakin Tuonelan herralla riittää, joten minusta on ihan tarpeetonta närkästyä joidenkin hindulahkojen lailla siitä että tässä intialaisessa liimamainoksessa väitetään Fevicol-liimaa niin tehokkaaksi, että se pitää sielun kiinni ruumiissa vaikka Yama kuinka riuhtoisi :-)
